Etymologiadata:imsm:herhe→
*herhe→
Vastineet:
- Suomi: herhiläinen
- Karjala: herheläine
- Vepsä:
- Vatja: öröläine
- Pohjoisviro: herilane
- Eteläviro: hü̬ü̬rläne
- Liivi:
mksm. *herhe→ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
~ ka herheläine, hörhöläine ’herhiläinen’ | va öröläin id. (kun taas höröläinä id. mahd. < sm) | vi (h)erilane, erelane, ärilane, örilane, (h)õrilane jne. id. (< vksm *šerši-)
- Ganander 1786 NFL 1 186a (sm ~ vi)
- J. Krohn 1872 Suomi 2:10 137 (sm ~ vi)
- Thomsen 1890 BFB 224 (< baltt; vokaaleihin vrt. höristä)
- Kettunen 1913 SUST 34 11 (+ va)
- Kalima 1936 BL 69
- SKES 1955 70
- LpIn 1 1986 166 (lpIn < sm)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Thomsen 1890: 98 108 224 | + | ← ba vrt. lt širšỹs širšuõ širšlỹs lv sirsis sirseņi pr sirsilis ’ampiainen’; vrt. myös ven-ksl сръшень 'herhiläinen' | Lt -ir- → sm -er- kuten sanassa herne; useisiin balttilaisperäisiin hyönteisten ja kasvien nimiin on liittynyt johdin -Ainen t. -lAinen, vrt. myös vapsainen ja takiainen; -ö- ja -õ- murrevarianteissa johtuu äänteellisestä läheisyydestä onom. verbeihin sm höristä ja vi hõrisema | |||
| Mikkola 1906 Vir: 78 | + | Puolesta | Samankaltaisten hyönteisten nimistä myös kiiliäinen ← ba | |||
| Kalima 1936: 100 | + | + | Puolesta | Ims -l- voi kuulua joko kantasanaan tai johtimeen, ba muotojen nojalla kun päästään yhtä hyvin sekä ksm asuun *šerši- että *šeršil- | ||
| Kiparsky 1959 Vir: 423–4 | + | Puolesta | Ba lähtömuoton vastineita myös lat crābrō ja mysa hornaz (> sa Hornisse) 'ampiainen' | |||
| SEGV 1994: s.v. öröläin | + | Puolesta | Ba lähtömuoto ~ sl, lat, ge, ⇐ kie *ḱer-h2s- ~ *ḱṛ-h2s-ṇ ⇐ kie *ḱer- ’pää, sarvi’ > kr κέρας 'sarvi' [rekonstruktioin ja kirjallisuusviittein] | |||
| IMSK II 2007: 114 | x | + | Tarkennus: sm hörsiläinen erillinen laina | Ba lähtömuoto ⇐ kie *ḱṛ̃s-; yhtymä -rs- voi liittyä erillislainan kautta lv ja pr muotoihin | ||
| Vaba 2013 FS Raag: 108–10 | + | + | Puolesta | Hyönteistennimille tyypillistä on tabusta tai deskriptiivisyydestä johtuva suuri äänteellinen variaatio; myös kimalainen ← ba | ||
| Heikkilä 2014: 252 | + | Puolesta | Ba lähtömuoto ⇐ kba *širša(s) ʼsarvi, sarvekas olio’ ⇐ horn- ’sarvi’, joka samoin kuin ba *širša(s) ⇐ ie *ḱṛh2s- | |||
| Junttila 2015: 179 | + | Tarkennus | Ba lainoissa helle, herhiläinen, herne ja kelle saattaa edustua välivaihe kehityksessä ie l r > ba il ir, jolloin ne ovat vanhempia lainoja kuin hirsi ja kirsi |
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Petrin rekonstruktio *herhe→ näyttää perustuvan pohjoiskarjalan asuun herheläini. Tämä kaipaisi minusta hieman lisäpohdintaa: heti uskottavalta ei tunnu, että kyse olisi morfologisesti ihan eri muodoista kuin esim. suomessa (*herhe-lä-inen ~ *herh-i-lä-inen), mutta sitä on vaikea katsoa sekundääriksikään. Onkohan kyse siitä että kantasuomen asu oli juuri *herhelä(inen), ja 2. tavun i onkin mehiläinen-sanueen (ks. *mehi→) vaikutusta? Melko laajalevikkinen asu sm. hörhöläinen (SMS) + karjalassa Kiestinki hörhöläińi (KKS) sekin myös selittyisi paremmin lähtömuodosta jossa oli 2. tavun *e. Asusta *herhiläinen odotettavampi labialisaation tulos sen sijaan olisi tietysti hörhyläinen, mikä kuitenkin on tavattu vain parista Pohjois-Savon pitäjästä (SMS). --J. Pystynen (lähetä viesti) 1. kesäkuuta 2021 kello 20.37 (EEST)
- Balttilaisetymologian kannalta kyseessä siis olisikin vanhoille lainoille tyypillinen äännesubstituutio *-i- → *-ə- > *-e- painottomissa tavuissa (tyyppi *lohi jne.). --J. Pystynen (lähetä viesti) 1. kesäkuuta 2021 kello 20.41 (EEST)