Etymologiadata:imsm:haljas

Sanatista

*haljas

Vastineet:

mksm. *haljas (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

haalea (Alm 1735; yl.), halea (1654; VarsSm Satak EPohjanm), halja (1732; VarsSm LUus) ’lenseä, lauha (esim. vesi, ilma); vaalea, haalistunut, kalpea; sininen (erik. vaaleansininen); laimea, laiha, heikko; lauhkea, surullinen / lau(warm); fahl, hell(blau); blaß’, haaleta, haalistua
~ ink hāliahaalea; haalean värinen’, hallīasuru, ikävä’ | ka hoalie, hoalakkahaalea, vaalea, kalpea, vähäverinen’, hoalistoahaalistaa, vaalentaa, lämmittää haaleaksi’, hoalistuoilmasta: lämmetä; haalistua, vaaleta, virttyä’, halievaalea, kelmeä, kirkas, valju, haalea; rakas, armas, kiintynyt jhk’ | va (Kukk) halliaikävä’ | vi hale (g. -da) ’haikea, surullinen, murheellinen; surkea, kurja, viheliäinen; säälittävä, surkuteltava; (murt.) vaalea, heikosti värjätty’, halastadaarmahtaa, antaa armoa; sääliä’ | li alāstə id., alāstliarmelias’.
Lähdekirjallisuus:
  • J. Krohn 1872 Suomi 2:10 137 (sm halea ~ vi hale)
  • Kettunen 1938 LivW 7 (vi halastada ~ li)
  • SKES 1955 45 (sm ~ li)
  • EEW 1982–83 268 (vi sanojen yhteyteen kuuluu varmasti vain li ja sm halea ’surullinen’)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Balttilaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Thomsen 1890: 116 + ⇐ *halja- ← ba vrt. lt žãlias, lv zaļš ’vihreä; tuore, raaka; vahva’, pr saligan ’vihreä’; merk. vaik. ⇐ halla Vs haljas jatkaa alkuperäistä ksm muotoa, sm halea on ksm -EtA-adjektiivien vaikutusta
SEGV 1994: s.v. aĺĺaZ + Puolesta Lähtömuoto < kie *ǵhol-jo-s ⇐ *ǵhel- 'loistaa, hohtaa; keltainen, vihreä, harmaa t. sininen' > mia hariḥ 'hailakka, kellertävä, vihertävä (myös oriista)', kr χόλος 'katkera; katkeruus' ja lat (h)ōlus 'vihannekset, kaali'
Kim 2019 FS Kallio: 113 + Puolesta Merkitysparalleeleina suhteeseen 'vihreä, keltainen' + 'kirkas' sm selkeä, jos tämä ← kie, ja tamilin (Paliyani) manja 'keltainen; kirkas'

Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli

EVE:n sana-artikkeli

EVE:haalea

Keskustelu

Tähän pitäisi lisätä, että sm (Kallivere) haljas on laina virosta.

Jos näin on, niin pikemmin suomen vastine pitäisi vaihtaa; YSuS ei ollenkaan pidä kirjaa perintösanojen rinnalla esiintyvistä lainasanoista. Mikähän suomen muoto mahtaisi olla primäärein, halea ehkä?
Jos haluaa, niin nyt jo voi kyllä luoda sentyyppisiä sivuja kuin Etymologiadata:fin:haljas ja merkitä niitä lainasanoiksi mallineella Malline:lainasana (menevät tilapäiseen luokkaan Luokka:Lainasanat). --J. Pystynen (lähetä viesti) 12. syyskuuta 2020 kello 20.29 (EEST)
Sanoisin myös, että ensisijainen vastine suomessa on ha(a)lea 'vaalea, haalistunut, kalvakka, kelmeä; vaaleansininen', josta > 'laimea, väljähtynyt (juoma t. keitto)'. Samanmerkityksinen haljakka lienee lähinnä muotojen halea ja hallakka (⇐ halla) kontaminaatio. Siksi myös karjalan haljakka olisi syytä poistaa tästä ja vaihtaa sen tilalle halie '1. vaalea, kelmeä, kirkas, valju, haalea; 2. rakas, armas, kiintynyt jhk.'. Sen olen tulkinnut vanhemmaksi vastineeksi värimerkityksiselle adjektiiville ainakin merkityksessä 1. Merkitys 2 selittyy ehkä paremmin johdoksena germaanisperäisestä haluta-verbistä.
Karjalassa on myös pitkävokaalinen hoalie, joka nyt mainitaan halëda-sivulla (josta se mielestäni pitäisi poistaa). Sen merkitys 'ei kuuma eikä kylmä' on levikin perusteella nuori, vain itä+pohjoissuomalais-inkeriläis-karjalainen, joten sen perusteella myös hoalie on nuorempi kuin lyhytvokaalinen halie.
Jätän nyt tässäkin tilaa keskustelulle ennen kuin jatkan yleistajuista artikkelia. --Sjunttila (keskustelu) 1. lokakuuta 2020 kello 20.59 (EEST)
Päivitin nyt sivun niin, kuin Petrin kanssa FB:ssa sovin.--Sjunttila (keskustelu) 16. lokakuuta 2020 kello 18.59 (EEST)