Etymologiadata:imsm:valju
*valju
Vastineet:
mksm. *valju (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
valju1 (Hemm 1616; etup. LounSm), vanh. kiel. rinn. valjo (Finno n. 1580 walio) ’kolkko, kalsea, kova, ankara (sää, olosuhteet, ihminen) / düster, kühl, rauh, streng’
~ ink valju ’kova, luja, voimakas, uuttera, ankara’, valjukas id. | va (Tsv) vaĺĺu ’kova, ankara; uuttera’, vaĺĺuke̮z id., vaĺĺussi ’kovasti, ankarasti’, (Kukk) valju ’kova, luja, paha’ | vi vali (g. valju) ’kova, voimakas, ankara’, valjusti ’äänekkäästi’, murt. (Wied) validus ’ankaruus, kovuus’.
~ ink valju ’kova, luja, voimakas, uuttera, ankara’, valjukas id. | va (Tsv) vaĺĺu ’kova, ankara; uuttera’, vaĺĺuke̮z id., vaĺĺussi ’kovasti, ankarasti’, (Kukk) valju ’kova, luja, paha’ | vi vali (g. valju) ’kova, voimakas, ankara’, valjusti ’äänekkäästi’, murt. (Wied) validus ’ankaruus, kovuus’.
Samaa alkuperää kuin valju2, ks. tätä.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 253 (sm ~ vi)
- Hakulinen Vir 1963 234
- SKES 1975 1618 (+ va < sm)