Etymologiadata:imsm:saisa-

*saisa-

Vastineet:

• Suomi: seistä
• Karjala: seisuo
• Vepsä: seišta
• Vatja: sõisõa
• Pohjoisviro: seisma
• Eteläviro: saisma
• Liivi:

mksm. *saisa- < kksm. *sajsa- < vksm. *saŋśa- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

seisoa (Agr; yl.), inf. myös seistä, (paik.) seista ’stehen’, johd. seisottaa, seisahtaa, seisauttaa, seisaus, seisake ’pysäkki’, seisoalla(an), seisaalla(an), interj. seis
~ ink seissa (prs. seison) ’seistä’ | ka seisuo id., seisattoa ’pysäyttää; panna pystyyn, rakentaa; antaa seistä’ | ly šeižuda | ve sīšta, seišta | va se̮isa | vi seista (prs. seisan), E sais- ’seisoa’

= lp čuoǯˈǯot ’seisoa; pysyä’ | ? md śt́ams ’nousta, ojentautua’ | ? tšerL sənzem, I šińt́śem ’istua; seisoa’, L sənzäm, I šińt́śam ’istuutua’ | ? syrj sid́źni̮ ’asettua jhk’ | vogE tōńt́ś-, I L tuńś- ’seisoa’, P tūśt- ’asettaa (seisomaan)’ | ostjI li̮ńt́-, E t́ońt́-, P laś- id. Sanan äänneasussa on paljon horjuvuutta: alkumuoto on mahd. ollut *saŋća-; osassa kieliä (lp md) on liudennus voinut vaikuttaa sanan sisältä sen alkuun (jolloin s- > ś-, tšer vaihtelu s- ~ š- on joka tapauksessa säännötön); 1. tavun takavokaaliin viittaavat viE, lp, vog ja ostj, kun taas muiden osalta olisi oletettava etuvokaalia (ims-lp vokaaliedustus on sama kuin baltt lainasanoissa heinä, reikä, seinä, seipi, seiväs).

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 3 32 (sm ~ vi)
• Porthan 1789 OS 4 139 (~ lp)
• Castrén 1849 Ostj 100 (+ ostj)
• Ahlqvist 1859 Anteckn 104 (+ ve)
• Wiedemann 1871 MP 7:17:2 102 (+ va kreev)
• Mustakallio Vir 1883 42 (+ ka)
• Anderson 1893 Wandl 35 (+ vog)
• Setälä 1902–03 FUF 2 264 (+ tšer syrj)
• Paasonen 1909 MdChr 129 (+ md)
• Toivonen 1928 FUF 19 173
• Tunkelo 1946 VeKÄH 632 (+ ly)
• E. Itkonen 1953–54 FUF 31 177 (etu-/takavokaaleista)
• FUV 1955 113
• SKES 1969 990–91
• T. Itkonen Vir 1983 373–74 (o-vartalosta)
• Keresztes 1986 MdKons 2 147–48
• Häkkinen 1987 ES 271
• UEW 1988 431–32 (sgr *saŋća-)
• Sammallahti 1988 UrLang 549 (sgr śånśå-)

[seisoa Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:seistä