Etymologiadata:imsm:raika
*raika
Vastineet:
- Suomi: reikä
- Karjala: reikä
- Vepsä: reig
- Vatja: reikä (lainasana ← suomi)
- Pohjoisviro: reig
- Eteläviro: raig
- Liivi:
mksm. *raika (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
reikä (Agr; yl., ei Verml) ’Loch’, yhd. henkireikä, oksanreikä, rahanreikä; reikäleipä, reikärauta (leik.) ’pyssy’, johd. rei’ittää
~ ink reikä ’reikä’ | ka reikä, reika id., reijitteä ’rei’ittää’ | ve reig (mon. -ud), ŕīg ’reikä’ | vi murt. reig (g. reia) ’tuore, verinen haava; rupi, rohtuma’, E raig (g. raia) ’rupi, rohtuma’, raigu- ’ruvettua’ (samanlaista vaihtelua ei ~ ai ks. heinä, reisi, seisoa; ims > ven murt. rájka ’reikä’)
~ ink reikä ’reikä’ | ka reikä, reika id., reijitteä ’rei’ittää’ | ve reig (mon. -ud), ŕīg ’reikä’ | vi murt. reig (g. reia) ’tuore, verinen haava; rupi, rohtuma’, E raig (g. raia) ’rupi, rohtuma’, raigu- ’ruvettua’ (samanlaista vaihtelua ei ~ ai ks. heinä, reisi, seisoa; ims > ven murt. rájka ’reikä’)
= lp raiˈge ’reikä, aukko’, N raiˈgât (Pi Lu In T) ’tehdä reikä t. reikiä, lävistää; (T) pistää’
< baltt *reikā ’leikkaaminen’, vrt. liett riẽkti ’leikata’, raikýti id., rickė̃ ’leipäviipale’, (vanh. kiel.) reikà ’tarve, välttämättömyys’.
Lähdekirjallisuus:
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 369 (sm ~ lp)
- Ganander 1787 NFL 2 470 (sm ~ vi raig)
- Ahrens 1843 GrEhstn 125 (+ vi reig)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 102 (+ ve)
- MUSz 1873–81 656–57 (lp < sm)
- VW 3 1888 85–86 (lp ei < sm; sgr)
- Anderson 1893 Wandl 92 (sm vi ~ liett)
- Kalima 1912 RS 5 90 (ven murt. todennäk. < lp)
- Lagercrantz 1939 LpWsch 712 (lp < sm)
- Vasmer 1955 REW 2 487 (ven murt. < sm)
- E. Itkonen 1960 LpChr 158 (lp ehkä < ims)
- SKES 1962 758 (+ ka; lp ? < ims *raika)
- Collinder 1964 SvLpO 171 (lp < sm)
- *Liukkonen Vir 1973 17–25 (< baltt)
- Sammallahti 1984 Juuret 143
- Suhonen 1984 Juuret 209, 222 (< baltt)