Etymologiadata:imsm:ruuhi

*ruuhi

Vastineet:

• Suomi: ruuhi
• Karjala: ruuhi
• Vepsä: ruuh
• Vatja: rohi-
• Pohjoisviro: ruhi
• Eteläviro: ruih
• Liivi:

mksm. *ruuhi < kksm. *ruwši (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

ruuhi (Schr 1637) ’kölitön, kevyt vene (et. loun- ja hämmurt. EKarj KSm Verml); syöttökaukalo (laajalti murt.); kouru, ränni (paik. Häme PSm ja ymp.) / Kahn; Futtertrog; Rinne’
~ ink rūhi ’haapatukista veistetty vene’ | ka ruuhi ’ruumisarkku; koverrettu tai laudoista tehty vene; syöttökaukalo’ | ly rūhi ’ruumisarkku’ | ve rūh, rūhd́ ’(haapatukista veistetty) vene, ruuhi’ | va ruhipū ’ruumisarkku’ (rūhi ’ruuhi, vene’ < sm ink) | vi ruhi (g. ruhe), E ruhv, ruih ’yhdestä puusta veistetty vene; kaukalo’ (ims > ven murt. Au rúgača ’haavanrungosta koverrettu kaukalo; ruuhi’; sm > lpN rūfi ’kaukalo; kouru; puron uoma’; ka > lpKld ruff ’ruumisarkku’)

< germ *þrūχ-, vrt. mn þró, nn murt. trō ’koverrettu tukki, vesikouru’, mr -þru, -þrō: sten-þrō ’kiviarkku’.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 2 511 (sm ~ vi)
• Ahlqvist 1859 Anteckn 103 (+ ve)
• Genetz 1896 Sgr đ 25 (lpK < ka)
• Pogodin 1904 Severnorussk 56 (sm ka ve > ven)
• Karsten 1905 ANF 22 176–78 (sm < germ)
• Ojansuu 1911 NphM 13 105–06 (+ va; < germ)
• Kalima 1915 OLR 206 (ims > ven)
• Lagercrantz 1939 LpWsch 744 (lpN < sm)
• Karsten 1944 FmS 10 488
• SKES 1969 887–88 (+ ly)
• LexGermLw 1 1991 XX
• Koponen 1998 SUST 230 160

[ruuhi Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:ruuhi

Keskustelu

Mainitaan tässäkin muutama blogissa ohimennen esittämäni huomio. Ruuhi-sanuetta pidetään yleisesti germaanisena lainasanana jonka kantana olisi *þrūxō- 'arkku, kaukalo' (> mn. þró, meng. þruh). Yhdistelmä *x → *h mutta e-vartalo vaikuttaa kuitenkin anakronistiselta, kun jo vanhemmissa *x → *k -lainoissa esiintyy i-vartaloita, esim. *kaihi, *kapris, *kärci-. Samoin itse germaanin sana vaikuttaa marginaaliselta ja lähinnä jonkinlaiselta sanueen *trugaz 'kaukalo' epäselvältä variantilta. Molemmat ongelmat nähdäkseni ratkeaisivat, jos ksm. sana onkin peräisin tästä jälkimmäisestä: sana olisi lainattu viimeistään keskikantasuomeen asussa *ruxəs tai *ruxəš, josta tulisi vokaalinsupistuman jälkeen myöhäiskantasuomeen juurikin *ruuhë-, siis sama kehitys kuin tapauksessa *mees (*h siis ei vastaakaan germ. velaaria vaan sibilanttia). Odotettava yksitavuinen yksikön nominatiivi **ruus tai **ruuh sitten tuskin olisi voinut säilyä tällaisessa harvaankäytetyssä ja harvoin subjektina esiintyvässä sanassa, jolloin obliikvivartalosta olisi luonnollisesti saatu yleistettyä *ruuhi. Auttanee myös antamaan enemmän aikaa ilmeisesti jo kantasuomen omalle merkityskehitykselle 'kaukalo' > 'koverrettu vene'. --J. Pystynen (lähetä viesti) 16. elokuuta 2021 kello 16.47 (EEST)