Etymologiadata:imsm:oiva
*oiva
Vastineet:
mksm. *oiva < kksm. *ojwa < vksm. *ojwa (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
oiva (JuslP, Gan 1784; et. PKarj) ’kelpo, mainio / hervorragend, vortrefflich’, oivallinen (1762), oivaltaa (Gan 1787), hoivaltaa (paik. Satak Häme Kymenl Savo) ’oivaltaa, huomata’
~ ka oiva ’oivallinen; kelpo’, oivalline, oiveltoa ’oivaltaa, ymmärtää’, oivaltoa id. | ly oivaĺĺińe ’oivallinen, oikea’ (vi kirjak. oivaline ’mainio’ < sm)
~ ka oiva ’oivallinen; kelpo’, oivalline, oiveltoa ’oivaltaa, ymmärtää’, oivaltoa id. | ly oivaĺĺińe ’oivallinen, oikea’ (vi kirjak. oivaline ’mainio’ < sm)
= lp oaiˈve ’pää; pyöreähkö tunturi; ylin osa, huippu; päämies’, N oaivalâš (Lu) ’järkevä, lahjakas’, N oaiˈvâdit (Pi Lu In) ’neuvoa, ohjata’, N oaiveldit (In) ’ajatella; otaksua’ | ? mdM ujft́ems ’alkaa, aloittaa’ | tšer wuj ’pää; yläpää, latva; tähkä; päällikkö; ylin, kaunein, paras’ || samJr ŋäewa | Jn ewa | T ŋaiwuo ’pää’ | M ajbaj ’ensimmäinen’ | Taigi (?) aiba | Krg aibada ’pää’. — Lp > sm Peräp murt. -oiva tuntureiden nimien jälkiosana.
Tähän yhteyteen kuulunee myös oimo, ks. tätä.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1879 EtymLex 132 (sm ~ lp)
- Genetz 1896 ETV 18 (+ tšer)
- Ojansuu Vir 1909 26 (+ ka; ~ vi oimata)
- Tunkelo 1912–13 FUF 13 95 (< ieur)
- Setälä 1912–14 FUFA 12 36, 119 (+ samJr Jn T)
- T. I. Itkonen Vir 1920 49 (sm Peräp pn:ien -oiva < lp)
- Kannisto 1924 SUST 52 103–04 (+ vog āwa ’pää’)
- Kalima Vir 1932 108–09 (~ aiva; < arj *oivo-)
- Lehtisalo 1933 FUF 21 19 (+ Taigi (?), Krg)
- Hajdú 1954 ALH 4 40 (+ ostj awa ’karhun huuli’)
- FUV 1955 44 (? sm ~ lp tšer vog ostj sam)
- E. Itkonen 1956 UAJ 28 64–65 (sm tähän)
- SKES 1958 422–23 (+ ly, ostj uχ ’pää’ ? ~ sm oimo)
- MSzFE 1967 74 (sm ~ sam)
- DEWOS 1968 232 (ostj awa < vog; sm ei tähän)
- Rätsep 1976 KjK 19 213 (vi oivaline < sm)
- Rédei 1977 NyK 79 212–13 (~ vi oim; ei vog ostj; + mdM ujft́e-)
- UEW 1988 336–37 (sm ~ ly vi lp mdM tšer sam)
- Sammallahti 1988 UrLang 536
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Setälä 1912 FUFA: 36, 119 | + | = saa[P] oaivi, ma вуй 'pää', nen[T] ŋäewa, en[M] eba 'pää', ngan ŋojbu 'päällikkö', mat (Taigi) aiba, (Karagas) aibada 'pää' | ||||
| Kannisto 1924 SUST: 52 | = mnsP āwa 'karhunpää' | |||||
| Lehtisalo 1933 FUF: 19 | + | Tarkennus: = saa ma(M N) mns nen en ngan mat (sam vastineet tarkemmin kuin Setälällä?) | ||||
| Rédei 1977 NyK: 212–3 | x | = saa, mkš ujf́ťəms (⇐ *ujf-) 'alkaa, ryhtyä', ma sam < kur *ojwa | ||||
| UEW 1988: s.v. *ojwa | x | Tarkennus: = saaLu oajvve, P, Ko vuei'vv, Ki вуэййв, T vi̮eȷ̄v̜e 'pää', mkš ma sam < kur *ojwa | ma *w- kehittynyt labiaalivokaalin eteen | |||
| NSES 2004: s.v. oiva | + | Puolesta | ims merkitys voi palautua yhdyssanoihin tyyppiä *oivamies: alkuaan johtajaa tarkoittaneen sanan alkuosa on alkanut tarkoittaa 'hyvää, kelpoa', koska johtajaksi valittava on usein erityisen hyvä mies* | |||
| Suutari 2004 FUF: 254–8 | + | + | Puolesta | koska saa ja sam sanat vastaavat äänteellisesti ja semanttisesti täysin toisiaan, ei aukkoinen levikki kyseenalaista sanan kantauralilaisuutta; kur *oiwa oli alkuperäisin 'päätä' ruumiinosana merkinnyt sana, kun taas pään vanhin merkitys on 'vaakasuuntaisen esineen t. alueen pää' [ks. perusteluita] | ||
| Saarikivi 2004 SUSA: 205 | Tarkennus: = saaP, In uáivi 'pää' (< ksaa *ɔ̄jvē), ma, nenT < kur *ojwa | |||||
| EWTsch 2013: s.v. wuj | - | Tarkennus: = saa mkš; mari ei tähän | ma kehityksestä *u- > *wu- ei paralleeleja | |||
| Živlov 2014 ВЯР: 138 | Tarkennus: = saa (< ksaa *oajvē), mkš uj 'aivot', ma (< kma *wuj), sam (< ksam *åjwå) < kur *ojwa | |||||
| Aikio 2015 SUSA: 61 | - | Tarkennus: = saa, ?mkš uj, ma, sam < kur *ojwa | mkš uj erotettava sanan *aivo yhteydestä epäsäännöllisen vokaalisuhteen takia | |||
| UED 2020: s.v. ojwa | x | + | Tarkennus: = saaE åejjie, U å̀ivee, L oajvve, P oaivi, I uáivi, Ko vuei´vv, Ki вуэййв, T vi̮eȷ̄v̜e 'pää' (< ksaa *oajvē), ?mkš uj, ?ma (< kma *wuj), ?mnsP āwa (< kmns *ī̮wā), I āwǝt, I L ē̮wǝt 'karhunpää' (< kmns *ī̮wǝt), sam (< ksam *åjwå) < kur *ojwa; mns vaihtoehtoisesti = haI ɔɣ, oɣ, E ux, E P ŏx 'pää' (< kha *ɔ̄ɣ) | johdoksella oivaltaa täsmällinen vastine saamessa; mkš ujf́ťəms kausat. ⇐ ujǝms 'uida' [; mns vastineista] |
- Argumentin alkuperäinen esittäjä Ahlqvist 1879 ÖFVSF 132 (sm–saa rinnastuksen yhteydessä).