Etymologiadata:imsm:oimo

*oimo

Vastineet:

• Suomi: oimo
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: oim
• Eteläviro: oim
• Liivi: uim

mksm. *oimo (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

oimo (Eurén 1860): oimolla(an), oimossa (paik. PSatak KSm) ’järjissään; kunnossa / bei Sinnen; Gesund’, oimissaan (Verml) ’järjissään’, johd. oimia (Verml) ’älytä, huomata, ymmärtää’, oimu(i)lla (paik. PSatak) ’tolalla, jäljillä’, oimen (paik. PSavo) ’päähänpisto’, omissa oimenissaan, oikeilla oimenilla tms. (paik. PSatak PHäme) ’kunnossa, oikealla tolalla’
~ vi oim (g. -u) ’äly; ymmärrys’, oimata ’älytä, ymmärtää’.

Kuulunevat alkuaan oiva sanan yhteyteen, ks. tätä. — Vi oim ’ohimo’, oimukoht id. kuuluu ainakin tässä merkityksessä jotenkin myös sm ohimo sanan yhteyteen (ks. tätä). Sanat oimo ja ohimo voivat kokonaankin olla toistensa (ksm) variantteja (merk:n puolesta vrt. vi meel ’mieli, aisti’ ja meelekoht ’ohimo’); epäselvää on tällöin, kumpi äänneasuista olisi katsottava toiseen nähden alkuperäiseksi: (*oiva >) oimo > ohimo vaiko (*ohV + (i)mo >) ohimo > oimo.

Lähdekirjallisuus:

• Eurén 1860 SRS 263 (*oima, *oimo ~ oiva)
• Ojansuu Vir 1909 26 (sm oivaltaa, ka oiveldoa ~ vi oimata)
• SKES 1958 422

[oimo Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:oimo