Etymologiadata:imsm:laiha
*laiha
Vastineet:
- Suomi: laiha
- Karjala: laiha
- Vepsä: laih
- Vatja: la(i)ha
- Pohjoisviro: lahja
- Eteläviro: laih
- Liivi: lajā
mksm. *laiha < kksm. *lajša (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
laiha (Agr; yl.) ’mager; dünn’, johd. laihtua, laihduttaa, laihuus
~ ink laiha ’laiha, mieto’, laihtua ’laihtua; pyörtyä’ | ka laiha ’laiha, luiseva; mieto, laimea, vetelä; heikkokasvuinen (maa)’, laihtuo ’laihtua’, laihuttoa | ly ve laih ’laiha’, laihtuda ’laihtua’, laihtuttada ’laihduttaa’ | va laiha, laha ’laiha’ | vi lahja, E laih (g. lahja) ’laiha, mieto’, lahjuda ’laihtua, kuihtua, miedontua’ | li lajā ’laiha, heikko’, lajāstə ’laihtua’
~ ink laiha ’laiha, mieto’, laihtua ’laihtua; pyörtyä’ | ka laiha ’laiha, luiseva; mieto, laimea, vetelä; heikkokasvuinen (maa)’, laihtuo ’laihtua’, laihuttoa | ly ve laih ’laiha’, laihtuda ’laihtua’, laihtuttada ’laihduttaa’ | va laiha, laha ’laiha’ | vi lahja, E laih (g. lahja) ’laiha, mieto’, lahjuda ’laihtua, kuihtua, miedontua’ | li lajā ’laiha, heikko’, lajāstə ’laihtua’
< baltt, vrt. liett líesas, latv liess ’laiha’. — Ims > lpN lašˈše (Lu In) ’laiha’.
Lähdekirjallisuus:
- Diefenbach 1851 VWGoth 2 129 (sm ~ vi lp; ~ liett latv)
- Thomsen 1869 GSI 33–34 (sm < baltt)
- Thomsen 1890 BFB 196 (+ ka ve va li; lp < sm)
- Kalima 1936 BL 127
- SKES 1958 269 (+ ly)