Etymologiadata:imsm:kaima

*kaima

Vastineet:

• Suomi: kaima
• Karjala: kaima
• Vepsä:
• Vatja: kaima
• Pohjoisviro: kaim
• Eteläviro: M kaim
• Liivi: kāima

mksm. *kaima < kksm. *kajma < vksm. *kajma (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kaima (Salamnius 1690; yl.) ’Namensbruder’, kaimas: kaimakset, murt. paik. suu(n)kaima ’puhetoveri’, ks. erikseen kaimata
~ ink ka kaima, kaimakset | ly kaimo | va kaima ’kaima’ | vi kaim (g. -u) ’kaima; (murt.) sukulainen, miehen veli’ | li kāima ’naapuri’

< baltt, vrt. liett káimas m., káima f., kiẽmas m. ’kylä’, mpr caymis id., latv ciems ’talonväki; kylä’; liett kaimýnas ’saman kylän asukas, naapuri’, mpr kaiminan (akk.), latv kaimin̦š id. (> li kaimiń ’naapuri’; li kāima sanan merk. ’naapuri’ voi olla latv vaikutusta). — Vksm *kaima > lp guoiˈbme ’kumppani; lähimmäinen, puoliso’, josta on kehittynyt myös lp mon. komitat:n pääte -guim; myöhempi laina sm:sta on lpN gaiˈbme (Lu In Ko Kld T) ’kaima’; sm > vur (1653) kaieman, nr murt. kajman, käjmän, murt. Sm kajma, kajme ’kaima’.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1786 NFL 1 310 (sm ~ vi)
• Lönnrot Suomi 1841 :5 33 (+ lp guoiˈbme > komit. -guim)
• Castrén Suomi 1844 28 (+ lp gaiˈbme)
• Ahlqvist 1856 WotGr 126 (+ va)
• Ahlqvist 1871 KO 224 (ims < baltt; sm > ruots)
• Thomsen 1890 BFB 177 (ims < baltt; ksm > lp)
• Kalima 1936 BL 105 (+ ka)
• Kettunen 1938 LivW 113 (li ~ sm, latv kaimin̦š)
• SKES 1955 142
• Suhonen Vir 1980 198 (li ’naapuri’ latv vaikutusta)

[kaima Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kaima