Etymologiadata:imsm:ki(i)ttä-
*ki(i)ttä-
Vastineet:
- Suomi: kiittää
- Karjala: kiitteä
- Vepsä: kitta
- Vatja: tšiittää
- Pohjoisviro: kiitma
- Eteläviro: kitmä
- Liivi: kītõ
mksm. *ki(i)ttä- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kiittää (Agr; yl.) ’danken; loben’, kiitos, kiitollinen, kiitellä
~ ink kīttǟ ’kiittää, kehua’ | ka kiitteä, kiitos | ly kīt́t́ädä, kītos ’kiittää, kiitos’ | ve kit́t́a (prs. kitan) ’kiittää’ | va tšīttǟ ’kehua, ylistää’ | vi kiita id., kiit, kiitus ’kiitos, ylistys, kehuminen’ | li kītə ’sanoa, kertoa; ylistää’, kītəks ’sanonta, kertomus, ylistys’. — Ims > lp giiˈtet ’kiittää, ylistää’, N giiˈto (E Pi Lu In) ’kiitos’.
~ ink kīttǟ ’kiittää, kehua’ | ka kiitteä, kiitos | ly kīt́t́ädä, kītos ’kiittää, kiitos’ | ve kit́t́a (prs. kitan) ’kiittää’ | va tšīttǟ ’kehua, ylistää’ | vi kiita id., kiit, kiitus ’kiitos, ylistys, kehuminen’ | li kītə ’sanoa, kertoa; ylistää’, kītəks ’sanonta, kertomus, ylistys’. — Ims > lp giiˈtet ’kiittää, ylistää’, N giiˈto (E Pi Lu In) ’kiitos’.
On arveltu, että sana voisi olla saman ksm *kej- vartalon johdos kuin keittää, kiehua ja mahd. kiivas (ks. näitä). Oletus on semanttisista syistä epätodennäköinen.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 410a (sm ~ vi lp)
- Ahlqvist 1856 WotGr 133 (+ va)
- Qvigstad 1881 Beiträge 72 (sm ~ lp)
- Thomsen 1890 BFB 66 (+ li)
- Lagercrantz 1939 LpWsch 293 (lp < sm)
- Siro 1949 SUST 93 102 (+ ka ly ve)
- SKES 1955 192
- Bergsland Vir 1964 246 (< *kej-ttä-)
- Hakulinen 1973 SUST 150 63–64 (merk:n kehityksestä)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
Etymologiadata:imsm:ki(i)ttä-/th