EVE:kiittää

From Sanat

kiittää

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *ki(i)ttä-

  • suomen kiittää
  • karjalan kiitteä
  • vepsän kitta
  • vatjan tšiittää
  • viron kiitma
  • eteläviron kitmä
  • liivin kītõ

Levikki ja merkitykset

Kiittää on koko itämerensuomessa tavallinen verbi. Sen yleisin merkitys on 'ylistää, kehua, antaa tunnustusta', jota ei kuitenkaan tunneta kaikissa suomen murteissa. Viron, eteläviron ja liivin vastineet voivat merkitä myös 'kehua itseään, kerskua, ylvästellä'.

Suomen yleiskielessä tavallisin merkitys 'kiittää, sanoa kiitos' on sanan vastineilla suomen murteista karjalan kautta lyydiin sekä inkeroisessa, vatjassa ja viron koillisrannikon murteissa. Muualla eli vepsässä ja enimmässä osassa Suomenlahden eteläpuolista itämerensuomea kiittämistä ilmaistaan muilla verbeillä.

Virossa, etelävirossa ja liivissä kiittää-verbin vastineita käytetään myös neutraalissa 'sanomisen, toteamisen' merkityksessä. Tätä lähelle tulee Etelä-Pohjanmaalta Turun seudulle ulottuva erikoismerkitys 'kuuluttaa saarnastuolista'. Liivissä verbi on saanut myös abstraktin merkityksen 'merkitä, tarkoittaa'.

Alkuperä

Nykytutkimuksessa kiittää-verbillä on kaksi kilpailevaa etymologiaa. Sitä on ehdotettu muinaisslaavilaiseksi lainaksi muodosta, jota nykyvenäjässä vastaa verbin почита́ть 'kunnioittaa' vartalo чита-; samasta vartalosta on johdettu myös mm. lukemista ja laskemista merkitsevät verbit.

Toisaalta kiittää on yhdistetty myös pohjoissaamen verbiin gihkat 'soida, olla soitimella' ja sen kausatiiviseen (eli teettämistä ilmaisevaan) johdokseen giktit 'houkutella, yllyttää'. Pohjoissaamen gihkat jatkaa (läntisen) kantauralin muotoa *kixə-, jonka kausatiivijohdos myös kiittää voi olla. Tällöin sen alkuperäisin merkitys on voinut olla 'kiihottaa, yllyttää': kehumiseenhan liittyy usein jonkinlainen yllyttäminen. Samasta vartalosta ovat johdoksia myös suomen kiihtyä, kiihkeä ja kiima, kenties myös kiista ja kiistää.