Etymologiadata:imsm:kiivas

*kiivas

Vastineet:

• Suomi: kiivas
• Karjala: kiivas
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: kiivas
• Eteläviro:
• Liivi: kīv

mksm. *kiivas (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kiivas (Agr; etup. LSm), kiivakka (savmurt.) ’ankara, kova; vihainen; uuttera, innokas, kiihkeä / hitzig, jähzornig; heftig, eifrig; schnell’, kiivaus, kiiva (Agr) ’kiivaus, kiivailu’, kiivailla, kiivastua
~ ka kiivas ’innokas, kiihkeä, tulinen, kiivas, nopea’, kiivattšu id. | vi kiivas ’mustasukkainen’, kiivelda, kiivata ’olla mustasukkainen’

? < germ *gīwa-z ’ahnas, halukas, himokas; ahmatti’, vrt. ags gīw, gēow ’korppikotka’.

Samaan yhteyteen voivat kuulua myös kivakka ’kiivas, kiireinen, vinha’, kivasti ’kiivaasti, kiireesti’, kivahtaa ’kiivastua’ ja ainakin ositt. myös kiva (PPohjanm Kain Peräp, paik. hämmurt. PKarj) ’ankara, kova, nopea, terhakka; (uud.) hauska, kelpo, oivallinen’ (elleivät nämä ~ kipakka). Vrt. lisäksi ka kivakko ’kiivas, kiihkeä, tuima’ ja li kīv ’epäsopu, riita’, kīvəz ’viha’. — Sm kiivas > lpN giives (In) ’innokas, kiihkeä, hillitön’, givâs id., sm kiva > lpN givve ’väsymätön, kestävä’. Ks. myös erikseen kiva.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1786 NFL 1 411 (sm ~ vi)
• VW 1 1874 32 (samoin)
• Wichmann 1911–12 FUF 11 205 (~ kiima)
• Saxén 1911–12 FUF 12 112
• Setälä 1912–14 (esit. 1909) FUFA 12 4 (~ kiima)
• Äimä 1932 AASF B 27 427 (lp < sm)
• Kettunen 1938 LivW 136 (+ li)
• FUV 1955 89 (? ~ kiima)
• SKES 1955 192
• Koivulehto Vir 1974 123 (? < germ)

[kiivas Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kiivas