Etymologiadata:imsm:halla
*halla
Vastineet:
mksm. *halla < kksm. *šalna < vksm. *šalna (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
halla (Agr; yl.) merk. murt. myös ’härmä, kuura / Nachtfrost, Reif’
~ ink halla ’halla’ | ka halla ’halla; kuura, huurre, härmä; kipu; suru, mielipaha; kaihi’ | ly hallu, halle̮, hal ’halla’ | ve hala, hal ’kuura; halla’ | va alla, (Kukk) halla ’halla’ | vi hall (g. -a) ’id.; (murt. myös) kuura’ | li ɔ̄la, āla ’kuura; halla’
~ ink halla ’halla’ | ka halla ’halla; kuura, huurre, härmä; kipu; suru, mielipaha; kaihi’ | ly hallu, halle̮, hal ’halla’ | ve hala, hal ’kuura; halla’ | va alla, (Kukk) halla ’halla’ | vi hall (g. -a) ’id.; (murt. myös) kuura’ | li ɔ̄la, āla ’kuura; halla’
= lp suolˈdne ’kaste; sumu (veden tai maan yllä kylmänä kesäyönä tai syysiltana); (harv.) halla’ < vksm *šalna
< baltt, vrt. liett šalnà ’kuura; lievä pakkanen’, latv salna ’pakkanen; kuura’. Vrt. halli1. — Sm > lpLu hallē ’halla’, N halˈla, halˈli ’kylmänä syysyönä vedestä ja kosteikosta nouseva sumu, pakkashuuru’, In halla, hȧllȧ ’halla’, Ko hȧ´llĕ ’kuura’. Ims taholta kaiketi myös ven murt. gálaga ’sumu, kuura’, gáloga ’sumu’, ja ehkä myös mn sanan hallǽri ’katovuosi’ alku on lainattu ja loppu käännetty sm hallavuosi sanasta.
Lähdekirjallisuus:
- Lindström 1859 KeltGerm 54 (sm ~ liett šálti ’jäätyä, jäähtyä’, latv salt ’jäätyä, hyytyä’; baltt sanat ovat samaa kantaa kuin šalnà, salna)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 83 (sm ~ ve)
- Thomsen 1869 GSI 79 (sm < liett)
- Donner 1884 TechmZ 1 266 (+ vi li)
- Thomsen 1890 BFB 220 (+ ka va lp; < baltt)
- Kalima 1915 OLR 89 (ims > ven)
- Karsten 1933 FmS 1 69 (mn hallǽri < sm hallavuosi)
- Kalima 1936 BL 95
- T. I. Itkonen 1943 KV 22 49 (sm > lpKo)
- SKES 1955 51 (lapissa myöhäisiä lainasanoja suomesta)
- Fraenkel 1965 LitEW 960
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Thomsen 1869: 79 | + | ← ba vrt. lt šalnà [’pakkanen, kuura’] | Ba -ln- edustuu sm -ll-nä myös sanassa villa ja vastaavasti myös muotoa ta mylne vastaa germaanisperäinen mylly. | |||
| Thomsen 1890: 147 | + | Puolesta | Luonnonilmiöihin liittyvät balttilaislainoista myös härmä, keli, perkele, routa ja taivas | |||
| Nieminen 1934 FUF: 38–48 | + | Puolesta | Kun kaksitavuisen sanan alkutavussa on ollut pitkä vokaali, diftongi tai lyhyen vokaalin ja nasaalin/likvidan yhtymä, edustuu jälkitavun ie *ā:n jatkaja ims A:na | |||
| Suhonen 1988 UrLang: 607 | + | Puolesta | Balttilaisperäisiä sääilmiöiden nimityksiä ovat myös helle ja kirsi | |||
| Salo 1997 БСИ: 88 | + | Puolesta | Sääsanasto liittyy balttilaiskontaktien kaudella yleistyneeseen maanviljelyselinkeinoon | |||
| Koivulehto 2004 Suomen kansa: 81–2 | + | Puolesta | Lähtömuoto ⇐ ba *šal-, josta myös lt šálti 'jäätyä, kylmetä' | |||
| Vaba 2010 LZAV: 77 | + | Puolesta | Balttilaisperäisiä luonnonilmiöitten nimityksiä ovat myös hauri, karsi, kouko, rae, räntä, tarha, vi kirme, marg, terendama ja videvik | |||
| Lang 2016: 17 | + | Puolesta | Balttilaiskielen korkea prestiisi kontaktiaikana toi kantasuomeen luksuslainoja kuten sanat sisar, morsian, tytär, heimo, hammas, kaula, leuka, napa, leppä, metsä, harakka, tyhjä, heinä ja halla. |
Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli