Balttilaisperäinen
| Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
| Thomsen 1869: 79
|
+ |
|
|
|
← ba vrt. lt šalnà [’pakkanen, kuura’]
|
Ba -ln- edustuu sm -ll-nä myös sanassa villa ja vastaavasti myös muotoa ta mylne vastaa germaanisperäinen mylly.
|
| Thomsen 1890: 147
|
|
+ |
|
|
Puolesta
|
Luonnonilmiöihin liittyvät balttilaislainoista myös härmä, keli, perkele, routa ja taivas
|
| Nieminen 1934 FUF: 38–48
|
+ |
|
|
|
Puolesta
|
Kun kaksitavuisen sanan alkutavussa on ollut pitkä vokaali, diftongi tai lyhyen vokaalin ja nasaalin/likvidan yhtymä, edustuu jälkitavun ie *ā:n jatkaja ims A:na
|
| Suhonen 1988 UrLang: 607
|
|
+ |
|
|
Puolesta
|
Balttilaisperäisiä sääilmiöiden nimityksiä ovat myös helle ja kirsi
|
| Salo 1997 БСИ: 88
|
|
+ |
|
|
Puolesta
|
Sääsanasto liittyy balttilaiskontaktien kaudella yleistyneeseen maanviljelyselinkeinoon
|
| Koivulehto 2004 Suomen kansa: 81–2
|
|
|
+ |
|
Puolesta
|
Lähtömuoto ⇐ ba *šal-, josta myös lt šálti 'jäätyä, kylmetä'
|
| Vaba 2010 LZAV: 77
|
|
+ |
|
|
Puolesta
|
Balttilaisperäisiä luonnonilmiöitten nimityksiä ovat myös hauri, karsi, kouko, rae, räntä, tarha, vi kirme, marg, terendama ja videvik
|
| Lang 2016: 17
|
|
+ |
|
|
Puolesta
|
Balttilaiskielen korkea prestiisi kontaktiaikana toi kantasuomeen luksuslainoja kuten sanat sisar, morsian, tytär, heimo, hammas, kaula, leuka, napa, leppä, metsä, harakka, tyhjä, heinä ja halla.
|
Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli
