EVE:halla
halla
Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio
Kantasuomen *halla
- suomen halla
- karjalan halla
- vepsän hala
- vatjan alla
- viron hall
- eteläviron hall
- liivin ǭla
Levikki ja merkitykset
Halla vastineineen merkitsee kaikkialla itämerensuomessa 'yöpakkasia', useimmissa murteissa – ei kuitenkaan suomen länsimurteissa, vienankarjalassa, inkeroisessa, lyydissä eikä vepsässä – myös 'kuuraa, härmää'. Karjalassa sana on saanut myös ihmisviitteiset merkitykset 'kipu; suru, mielipaha' ja 'kaihi'.
Alkuperä
Hallalla on vastineet kaikissa saamelaiskielissä paitsi uumajansaamessa, esimerkkinä pohjoissaamen suoldni 'kaste, usva; halla'.
Laina balttilaisesta muodosta, jota vastaavat liettuan šalna 'yöpakkanen; härmä, kuura; kylmyys', lätin salna 'halla, routa, huurre, kuura' sekä slaavilaisissa kielissä esimerkiksi keskisen eteläslaavin slana 'kuura, huurre'. Balttilainen lähtömuoto on johdos samasta indoeurooppalaisesta juuresta kuin esimerkiksi liettuan šaltas ja avestan sarəta 'kylmä' sekä islannin héla ja ruotsin murteiden hila 'härmä'.