Etymologiadata:imsm:eci
*eci
Vastineet:
mksm. *eci < kksm. *eti < vksm. *edǝ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
esi (Martti n. 1580; melko laajalti murt.) ’etuosa, -kappale; laes, niittäjän niitto- t. leikkuukaista; osa, olosuhteet; etu, hyöty; ensi / Vorderteil, -seite; Vorteil, Nutzen; Gelegenheit; erster’, esikuva, -merkki, -mies, -puhe, -rippu (kaikki Agr), eteen, edessä, -stä, edelle, -llä, -ltä, edemmä(s), -mmäksi, -mpänä, edes (useimmat Agr), etinen (Martti n. 1580), eteinen (Gan 1784), edellinen (Agr), edeltää, edetä, edistää (1770), edistyä (1786), edistys (1776), esikko, esikoinen (Agr), esimäinen (murt.) ’ensimmäinen’, etevä, esine (uud. Kilpinen 1842), esittää (Europ 1853)
~ ink esi ’etupuoli; heinälakeinen’, etemp ’kauemmaksi’, etemmälle ’edemmäksi’, etes ’eteenpäin’, ettēvä ’etevä’, etimäin ’etumainen’, ēl ’edellä’, ēlt ’edeltä’, ēllē ’edelleen’, ēs ’edellä, edessä’, ēst ’edestä’ | ka esi ’etupuoli, edusta, jkn edessä oleva’, esin ’päin, kohti’, eteh ’eteen’, esih ’esille’; iellä, -ltä, -lle ’edellä, edeltä, edelle; ennen, ensin jne.’, iessä, -stä ’edessä, edestä’; etempeänä ’edempänä’, ez(i)mäine ’ensimmäinen’, etevä ’viikatteesta, jossa terän ja varren muodostama kulma on tylppä, (ihmisestä) puoleensavetävä; itselleen anastava’, etine ’etu-; (niitto)lakeinen’ | ly edel ’edellä, ennen; eteen’, edes ’edessä’, edemba ’lähemmäksi’, ežmäi ’ensin’, ežmäińe ’ensimmäinen’ | ve eźi ’etuosa’, (mon.) ede̮d ’lakeinen, etu (niitettäessä jne.)’, ede̮s ’edessä, edellä’, ede̮l ’edellä, ennen’, ede̮he ’edelle, eteen’, ede̮le̮, ede̮mba ’kauemmas, eteenpäin’, ede̮ĺińe ’edellinen, entinen’, eźińe, ed́ińe ’etu-, etumainen’, ezmäi ’ensin’, ezmäińe ’ensimmäinen’ | va esi ’edus’, ēzä ’edessä’, etē ’eteen’, eüz ’edus’, esimein ’ensimmäinen’ | vi esi ’edus, esi; laes, leikkuukaista’, ees ’edessä’, eest ’edestä; puolesta; tähden; sitten’, ette ’eteen; ennakolta; esille’, eel, eelt, eele ’edellä, -ltä, -lle’, edeneda ’edistyä, kehittyä’, edev ’turhamainen; viisasteleva’, esimene ’ensimmäinen, ensi’, esineda (uud.) ’esiintyä’ | li jeʾd, jeʾddi ’edessä oleva’, eʾd́d́i ’etinen; eteinen; etu-’, jeʾddə ’eteen, esiin; ennakolta’, eʾžmi, eʾižmi ’ensimmäinen’ (lpLu ietis, ätas ’edes, vähintään, ainakin’ < sm edes)
~ ink esi ’etupuoli; heinälakeinen’, etemp ’kauemmaksi’, etemmälle ’edemmäksi’, etes ’eteenpäin’, ettēvä ’etevä’, etimäin ’etumainen’, ēl ’edellä’, ēlt ’edeltä’, ēllē ’edelleen’, ēs ’edellä, edessä’, ēst ’edestä’ | ka esi ’etupuoli, edusta, jkn edessä oleva’, esin ’päin, kohti’, eteh ’eteen’, esih ’esille’; iellä, -ltä, -lle ’edellä, edeltä, edelle; ennen, ensin jne.’, iessä, -stä ’edessä, edestä’; etempeänä ’edempänä’, ez(i)mäine ’ensimmäinen’, etevä ’viikatteesta, jossa terän ja varren muodostama kulma on tylppä, (ihmisestä) puoleensavetävä; itselleen anastava’, etine ’etu-; (niitto)lakeinen’ | ly edel ’edellä, ennen; eteen’, edes ’edessä’, edemba ’lähemmäksi’, ežmäi ’ensin’, ežmäińe ’ensimmäinen’ | ve eźi ’etuosa’, (mon.) ede̮d ’lakeinen, etu (niitettäessä jne.)’, ede̮s ’edessä, edellä’, ede̮l ’edellä, ennen’, ede̮he ’edelle, eteen’, ede̮le̮, ede̮mba ’kauemmas, eteenpäin’, ede̮ĺińe ’edellinen, entinen’, eźińe, ed́ińe ’etu-, etumainen’, ezmäi ’ensin’, ezmäińe ’ensimmäinen’ | va esi ’edus’, ēzä ’edessä’, etē ’eteen’, eüz ’edus’, esimein ’ensimmäinen’ | vi esi ’edus, esi; laes, leikkuukaista’, ees ’edessä’, eest ’edestä; puolesta; tähden; sitten’, ette ’eteen; ennakolta; esille’, eel, eelt, eele ’edellä, -ltä, -lle’, edeneda ’edistyä, kehittyä’, edev ’turhamainen; viisasteleva’, esimene ’ensimmäinen, ensi’, esineda (uud.) ’esiintyä’ | li jeʾd, jeʾddi ’edessä oleva’, eʾd́d́i ’etinen; eteinen; etu-’, jeʾddə ’eteen, esiin; ennakolta’, eʾžmi, eʾižmi ’ensimmäinen’ (lpLu ietis, ätas ’edes, vähintään, ainakin’ < sm edes)
= vogE I L il, P ēl(a) ’eteenpäin’, I P ēlən, L ilən, jälən ’edessä, edempänä’, I ēlt, L īlt ’edeltä, aikaisemmin’ | ostjI ilə ’eteenpäin, edemmäs’, E jet ’vieras, syrjäinen’, jetə ’pois’, P jeᴧ ’etemmäs; pois; syrjään’, I iᴧpi, E itpə, jetpə, P jeᴧpĭ ’etupuoli’ | unk elő ’esi-’, elől ’edellä, edessä’, előre ’eteenpäin, edelle; ennen’, előtt ’edessä, edellä, ennen’. Ks. myös etelä ja etu.
Lähdekirjallisuus:
- Wexionius 1650 Epitome 3:10 (sm ~ vi)
- JuslP 72 (+ unk)
- Gyarmathi 1799 Aff 156 (vi ~ unk)
- Strahlmann 1816 Sprachlehre 250 (+ unk)
- Boller 1853 SbAW 10 56 (+ ostj)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 82 (+ ve)
- Ahlqvist 1866 Suomi 2:6 80 (+ li)
- Budenz 1869 NyK 7 23 (+ vog sekä väärin syrj i̮l- ’kauka-’, josta ks. s.v. ulko)
- Setälä 1896 NyK 26 388 (+ ka va)
- Uotila 1938 SyrjChr 83 (? syrj)
- SKES 1955 41–42 (+ ly; ? syrj)
- FUV 1955 77
- E. Itkonen 1959 JuhlakHakulinen 136 (syrj ei tähän)
- MSzFE 1967 148–49
- TESz 1 1967 752
- Häkkinen 1987 ES 21–23, 38–39
- UEW 1988 71–72
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Gyarmathi 1799: 156 | = unk elé 'edessä, vastaan', előtt 'eteen; ennen' | |||||
| Boller 1853: 45 | = unk, haE jet 'etupuoli', | |||||
| Budenz 1868 NyK: 23 | = unk, mnsI il 'eteenpäin' ym., haI il, E it ~ jet 'etupuoli' | |||||
| Helimski 1986 NyK: 135–6 | x | Tarkennus: = nenT ир" 'vastapäätä, kohti', M (lok.) jiŕńa 'vastapäätä, kohdalla', enT iłe, M jire 'rivi', ngan (lok.) нирині 'vastapäätä, edessä', slk īr 'aiemmin', mat ирнымъ 'kuljen eteenpäin' | kur *eδi > ksam *ir | |||
| Salminen 2014 SUST: 298–300 | x | Tarkennus: = joko 1. nenT ир" (/yir°q/), M jiŕńa (/jĭły°nya/), enT iłe, M jire, ngan нирині, slk īr, mat ирнымъ < ksam *eri- ~ *iri-, tai 2. nenT nyer°q 'aikaisemmin, ennestään', nyer°tye 'edeltää' ⇐ nyerə- 'esi-', M nyeł°q 'äsken', enT ere 'edellä', M єртє(çь) 'saavuttaa, ohittaa', ngan нерə 'aikaisemmin', нера”а 'eteenpäin, pian' < ksam *ärə-; slk *ńer(ə) 'etuosa' ei tähän | slk ja kam alkunasaali lohjennut genetiiviattribuutista; vokaalivastaavuuden paralleelina 1. rinnastukselle ksam *elä- < kur *elä-, 2. rinnastukselle ksam *ämä < kur *emä (sm johdos edes = joko nenT yir°q t. nyer°q) | |||
| UED 2020: s.v. eδi | x | + | Tarkennus: = mnsE I L il, P ēl(a) 'eteenpäin' (< kmns *īl-), haI, E, P jeʟ 'etupuoli' (< kha *ēl), sam 1. (< ksam *eri/ə) | ksm *etelä lienee merkinnyt 'etupihaa'; uk esi ← vi; sam 2. sanue < ksm *(ń)ärə ei sovi vokaalinsa puolesta [samojedologisia fon. ja sem. argumentteja] |
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Olenko ymmärtänyt oikein, että etäsukukielissä vain hantissa on suoria vastineita, muissa pelkkiä johdoksia? --Sjunttila (keskustelu) 21. helmikuuta 2023 kello 20.37 (EET)
- Osa postpositioina tai adverbeinä käytetyistä vastineista ei ole johdoksia, vaan kiteytyneitä sijamuotoja, ja sellaisena johtamattoman nominivartalon jatkajia. Ja lisäksihän ugrilaisissa kielissä on *eδi-vartaloon pohjautuvia verbaaliprefiksejä, jotka ainakin mansissa (Tavda (j)il-, Konda ǝl-, Länsi il-, Pohj ēl-) ja unkarissa (el-) pintapuolin näyttävät pelkän kantavartalon jatkajilta - vaikka semanttisin perustein arvioituna ne ehkä silti palautuvat äänteellisesti kuluneeseen tulosijamuotoon.
- Tuli lapsus, kun en ole tottunut näistä postpositiovartaloista keskustelemaan. Tarkoitin siis kysyä, mitkä obinugrin sanat ovat alun perin sijapäätteellisiä ja mitkä jatkavat taivuttamatonta vartaloa. Nyt olen tulkinnut EVE-artikkelissa hantin sanat V Vj il, Sur iʟ, Irt it, Ni jet, Kaz jeʟ sellaisiksi paljaan vartalon edustajiksi kuin suomen esi on. --Sjunttila (keskustelu) 22. helmikuuta 2023 kello 02.23 (EET)
- Obinugrissa vain hantista on kai dokumentoitu johtamaton vartalo itsenäisenä substantiivina (tai ainakaan Wogulisches Wörterbuch ei sellaista substantiivia esitä). Jos katsoo siitä Wogulisches Wb:n sana-artikkleista, niin kiteytyneitä sijamuotoja siinä ovat kai *īlǟ (?; tjs.) (> il TJ, KU el , èlə...), *īlǝl (> KU ē˓ll, KM ė̯è˓ll...), *īlǝn (> KU KM KO ē˓ln, P i̯ė̄˓ln...) - siis vanhat obinugrilaiset latiivi-, ablatiivi- ja lokatiivimuodot (nuo eivät ole enää tuollaisenaan produktiivisia sijoja mansin sanataivutuksessa). Ainakin ensimmäisellä ja viimeisellä on vastine hantissa (DEWOS 59-60). --Ante Aikio (keskustelu) 27. helmikuuta 2023 kello 21.13 (EET)
- Ahlqvistin mansin aineistoista löytyisi kantavartalolta näyttävä il, īl 'das Vordere, Vordertheil', mutta en olisi satavarma siitä, onko tuo paljaana nominina aito, vai postpositioiden ja yhdyssanojen perusteella konstruoitu. Sama vika on myös A:n antamassa muodossa jal, jel 'das Untere' (~ *ala), joka ei sekään löydy sellaisenaan niin Kannistolta kuin Munkácsiltakaan. Molemmat ovat kyllä, suomen tapaan, ahkerassa käytössä yhdyssanojen määritteenä (ja jal selvänä nominina merkityksissä 'joen alajuoksu' ja 'istuinpaikka, alainen'). --J. Pystynen (lähetä viesti) 27. helmikuuta 2023 kello 21.21 (EET)
- Obinugrissa vain hantista on kai dokumentoitu johtamaton vartalo itsenäisenä substantiivina (tai ainakaan Wogulisches Wörterbuch ei sellaista substantiivia esitä). Jos katsoo siitä Wogulisches Wb:n sana-artikkleista, niin kiteytyneitä sijamuotoja siinä ovat kai *īlǟ (?; tjs.) (> il TJ, KU el , èlə...), *īlǝl (> KU ē˓ll, KM ė̯è˓ll...), *īlǝn (> KU KM KO ē˓ln, P i̯ė̄˓ln...) - siis vanhat obinugrilaiset latiivi-, ablatiivi- ja lokatiivimuodot (nuo eivät ole enää tuollaisenaan produktiivisia sijoja mansin sanataivutuksessa). Ainakin ensimmäisellä ja viimeisellä on vastine hantissa (DEWOS 59-60). --Ante Aikio (keskustelu) 27. helmikuuta 2023 kello 21.13 (EET)
- Tuli lapsus, kun en ole tottunut näistä postpositiovartaloista keskustelemaan. Tarkoitin siis kysyä, mitkä obinugrin sanat ovat alun perin sijapäätteellisiä ja mitkä jatkavat taivuttamatonta vartaloa. Nyt olen tulkinnut EVE-artikkelissa hantin sanat V Vj il, Sur iʟ, Irt it, Ni jet, Kaz jeʟ sellaisiksi paljaan vartalon edustajiksi kuin suomen esi on. --Sjunttila (keskustelu) 22. helmikuuta 2023 kello 02.23 (EET)
- Sanan samojedivastineiden osalta muuten oleellinen lähde on Tapani Salmisen Suomalais-samojedilaisia muotovertailuja (2014, s. 298–300), mistä käy ilmi, että *eδi-vartalolla on peräti kaksi äänteellisesti ja semanttisesti mahdollista ja keskenään läheistä vastinetta samojedissa (kantasamojedin *ärǝ- ja *eri-). Selvää ratkaisua hän ei tähän dilemmaan esitä.
- Kiitos. Lisäsin tämän nyt tutkimushistoriataulukkoon. --Sjunttila (keskustelu) 22. helmikuuta 2023 kello 19.35 (EET)
- Etymologiassa on joitain muitakin hieman epäselviä yksityiskohtia, vaikka ims. *eci-vartalon kantauralilaisuutta ei niiden perusteella ole syytä epäillä. Obinugrin vastineiden vokaalit eivät ole kantauralin *e:n normaaleja jatkajia, vaan muissa sanoissa samojen vokaalien vastineena on sanan alussa ims. *i (ien, ilma, ihme).
- Itämerensuomen osalta olen miettinyt, voisiko pohjoisitämerensuomen etä-vartalo myös jotenkin kuulua tähän; samaa merkitystähän tavataan myös joillakin esi-vartalon vastineena esitetyillä sanoilla muissa kielihaaroissa. Vokaalivartalo etä- sitä paitsi kai esiintyy vain suomessa ja on murteissa aika harvinainen; muut vastineet kai pohjautuvat vartaloon *edäs : *etähä-. Ja sittenhän on vielä viron edasi ~ edesi 'eteenpäin; edelleen', joka semanttisesti selvästi kuuluu esi-vartalon yhteyteen, vaikka laajalevikkinen variantti edasi muodoltaan vastaa sm. etä-vartaloa. --Ante Aikio (keskustelu) 21. helmikuuta 2023 kello 21.37 (EET)