esi

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *eci

suomen esi
karjalan esi
vepsän ezi
vatjan esi
viron esi
eteläviron esi
liivin e’žmi⇐

Levikki ja merkitykset

vanha kirjasuomi · suomi · karjala · vatja · viro ja eteläviro · liivi

Esi, genetiivissä eden, partitiivissa että, on substantiivina lähes yleisitämerensuomalainen, vain suomen lounaismurteissa, lyydissä ja liivissä tuntematon. Sillä on monenlaisia edessä olemiseen liittyviä merkityksiä. Esi voi olla esimerkiksi vaatteen, veneen tai ihmisenkin etuosa tai etupuoli: tämä suomessa harvinainen merkitys on tavallinen inkeroisessa ja vatjassa; vepsästä muita merkityksiä ei tunnetakaan. Suomen murteista tavattu ja karjalassa tavallinen merkitys on 'edusta', ala esimerkiksi tuvassa uunin tai pihalla talon edessä; jälkimmäinen, porrasesi, tunnetaan etelävirosta muodossa majaesi. Karjalassa ateria on syöjällensä esi. Suomen itämurteissa, Kymenlaaksossa ja karjalan kielessä sanotaan, että viikatteessa on paljon että, kun sen varren ja terän välinen kulma on leveä.

Suomen pohjoismurteista itämurteitten, inkeroisen, vatjan ja viron kautta eteläviroon ulottuvalla pitkällä kaistaleella on edellä merkitys 'niittoetuus': kun heinää tai viljaa niitetään joukolla rintamassa edeten, esi on yhden niittäjän edetessänsä niittämä kaista. Muissakin samantapaisissa töissä, kuten kylvössä, on puhuttu edestä.

Abstraktejakin merkityksiä edellä on. Suomen murteissa tavallisessa merkityksessä 'etu, oma paras' esi tunnetaan jo vanhasta kirjasuomesta, ennen kaikkea lakiteksteistä. Virossa taas esi on 'jotain edeltävä hetki', esimerkiksi puhuttaessa hämärtymisestä auringonlaskun edellä. Esi esiintyy monissa kiteytyneissä ilmaisuissa. Levinneimpiä ovat Suomen Pohjois-Karjalan murteen ja karjalan kielen esiksi eineksi 'sopivasti, parahiksi' ja että myöten 'varojensa mukaan'.

Osassa hämäläismurteita, Länsipohjassa ja vatjassa esi on myös taipumaton adjektiivi merkityksessä 'ensimmäinen'.

Itse esi-sanaa paljon tavallisempia kaikkialla itämerensuomessa ovat sen taivutusmuodoista saadut postpositiot edessä, edestä, eteen, edellä, edeltä ja edelle. Koko itämerensuomessa esi-sanaa käytetään myös yhdyssanan alkuosana, joka ilmaisee pääsanan konkreettista sijaintia edessä (esipenkki 'etupenkki'), abstraktia asemaa johdossa (esimies) tai ajallista ensisijaisuutta (esileipä 'koeleipä, joka paistettiin sopivan uuninlämmön toteamiseksi'). Jälkimmäisessä tyypissä on esi-alkuosaan usein sekoittunut ensi-.

Alkuperä

Esi on ikivanha uralilainen substantiivi, jonka vastine on itämerensuomen ohella säilynyt itsenäisenä sanana hantin kielissä, esimerkiksi pohjoishantin sanana jeʟ 'etupuoli'. Kantauraliin sana rekonstruoidaan *eδə. Ugrilaisissa kielissä unkarissa, mansissa ja hantissa siitä on itämerensuomen tapaan johdettu postpositioita, kuten unkarin elé, pohjoismansin ēlən ja pohjoishantin jeʟǝn 'edessä'. Ugrilaisissa kielissä joko sanavartalo tai sen vanha tulosijamuoto (näitä on äänteellisen kulumisen takia vaikea erottaa toisistansa) on käytössä vieläpä verbiprefiksinäkin: esimerkiksi unkarin el- ja pohjoishantin jeʟ- merkitsevät useimmin suunnilleen 'pois' ja pohjoismansin el- ~ il- ~ əl- 'edelleen'.