Etymologiadata:imsm:askël
*askël
Vastineet:
- Suomi: askel
- Karjala: askel
- Vepsä:
- Vatja:
- Pohjoisviro: askeldama⇐
- Eteläviro: asõľ
- Liivi:
mksm. *askël < kksm. *askël < vksm. *aśka-lǝ̑ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
~ ka askel ’askel’ | vi murt. ? askeldada ’askarrella, puuhailla’ (? < askeld ajada, vrt. kuitenkin askar), vanh. run. (set) ? as(k)el: »kotost ma es astnuʾ asklê läbi»
- Boller 1856 SbAW 22 136 (sm ~ tšer)
- Ahlqvist 1861 MMdGr 150 (+ md, ~ astua)
- Budenz 1869 NyK 7 31 (+ vog)
- MUSz 1873–81 858–59 (+ syrj)
- Setälä 1899 SUSA 16:2 4 (+ votj)
- Tammemägi 1906 EKirj 1 278 (+ vi)
- Setälä 1912–14 FUFA 12 74 (+ slk)
- Toivonen 1928 FUF 19 192 (+ ka)
- SKES 1955 26–27
- FUV 1955 4
- UEW 1988 19
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| MUSz 1873: s.v. ösvény | + | = ers эскелямс, mkš aśkəľams 'astella, kävellä, askeltaa', ma ошкедаш: -ем 'astella, astua, kävellä', ko (восьлавны 'astua, kävellä' ~) воськов 'askel, kulku', mnsP ūsil, L ūšəl 'askel' ⇐ *askV- 'astua' ⇒ sm astua | ||||
| Setälä 1899 SUSA: 4 | + | Tarkennus: = md ko; ~ sm astua; kantamuodossa *-ś- | ||||
| Setälä 1912–14 FUFA: 74 | + | Tarkennus: = md, ma ошкыл 'askel', ko, mns, slk āselnam 'astua yli' | ||||
| SKES 1955: s.v. askel | Tarkennus: = md, ma ошкыл, udm ućkyl 'askel', ko, mns, slk; todnäk. johdos samasta kannasta kuin astua | |||||
| UEW 1988: s.v. aśke- | x | Tarkennus: = md ma ошкыл pe mns slk < kur *aśkə̮-lV ~ *aćkə̮-lV ⇐ kur *aćkə̮- ⇒ sm astua ja ma ошкедаш | md etuvokaalisuus palataalisen sibilantin vaikutusta | |||
| Sammallahti 1988 kok: 542 | x | Tarkennus: = md ma ошкыл pe < ksgr *aśkə̮lə̮ t. *aśkalə̮ > mns | mns muoto viittaa 2. tavun *a:han | |||
| Aikio 2002 FUF: 40–41 | + | Puolesta | kur *a > ksam *ä samaan tavuun kuuluneen palataalikonsonantin edellä; ksam *äsᴈl- > slk āsel- | |||
| Aikio 2006 FUF: 30 | + | Tarkennus: tähän myös kam āzə̑’ 'kiivetä, astua' | ||||
| Živlov 2014 JLR: 128 | - | Tarkennus: udm ućkyl 'askel' epävarma | sana tavataan vain Wiedemannin (1880) sanakirjassa, jossa esiintyy muualta puuttuvia [ja sikäli epäluotettavia] udm ja ko muotoja | |||
| UED 2020: s.v. aćkali-/aćkili- | x | + | Tarkennus: < ksm *askël todnäk. < *askal = ?saaE voejhkelidh 'yrittää' (< ksaa *vuośke̮le̮-), md (< kmd *aśkǝlda-), ma (< kma *åškǝl- I), pe (< kpe *(w)uśke̮l ~ ?*(w)ućke̮l), mns (< kmns *ūšǝwl-), slk kam (< ksam *asǝ̑l-) < kur *aćkalə- (miel. kuin *aćkələ-) ⇐ *aćka- 'askel' | ksm toisen tavun *a sekundaaristi redusoitunut, koska kur *aćkələ- tuottaisi muodot kmd *uśkǝl- ja kmns *āšǝl; nomininjohtimena *-lə- tuntematon, ellei selity kur verbinjohtimesta *-lə-; vi–vs ja saa merkitykset ehkä 'hermostuneesta t. päämäärättömästä käyskentelystä' |
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
SSA:n ja UED:n mainitsema "viron" askel on ilmeisesti saatu Tammemäeltä (EKi 1906: 278–9) ja samasta lähteestä myös selitys askeldama 'askaroida' < *askeld ajama. Tammemäen kaikki esimerkit ovat kuitenkin kokoelmasta Setu laulud. (Pohjois)viron murteissa nominilla ei ole vastinetta, eikä sellaista löydy vanhasta kirjakielestäkään. Niinpä viron vastine askel tulisi poistaa YSuS:sta ja tilalle ottaa verbijohdos askeldama. --Sjunttila (keskustelu) 23. tammikuuta 2023 kello 23.11 (EET)
- Vaihdoin viron vastineen, koska vasta-argumentteja ei ole esitetty. --Sjunttila (keskustelu) 25. tammikuuta 2023 kello 01.20 (EET)
Mielestäni on merkittävää, että vain suomessa ja karjalassa on askel 'askel', eteläviron kaakkoisnurkassa sen sijaan asõļ on 'askar' ja virossa askeldama 'askaroida'. Viimeksimainitulla on paljon (osin sulaumateitse syntyneitä) variantteja sekä virossa (angeldama, asendama, aspeldama, asmeldama, asveldama) että etelävirossa (angeldama, hangõldamma, hangõrdamma, handõrdamma, asendama, asteldama, asõldõmõ, assõldama, aseldama, asõndõlõma); joittenkin merkitys on neutraali, toisten pejoratiivinen. Suomessa eteläviron sanan tarkka merkitysvastine on askar ~ askare ~ askara, jolla puolestaan ei ole vastineita suomen ulkopuolella eikä tunnettua etymologiaa.
Kun nyt etelävirossa (ja ilmeisesti virossakin) näyttää tapahtuneen merkityksensiirtymä 'askel' > 'askar', eikö voisi ajatella, että myös suomen askar olisi (jonkin muun sanan vaikutuksesta) uudelleenhahmottunut aiempi *askal (tai ehkä siellä täällä ympäri Suomen säilnyt verbi askartaa olisi uudelleenhahmottunut aiempi *askalta-, ja askar olisi takaperojohdos siitä?). UED:n mukaan etäsukukielten vastineet mordvasta alkaen nimittäin viittaavat rekonstruktioon *aćkali [~ *aśkalə̮] 'askel', siis toisen tavun a:han. Tätä voisi tukea muoto askale 'askel', joka tunnetaan sekä Satakunnasta että Inkerinmaalta (jälkimmäisellä alueella askel on harvinainen). Voisiko se olla säilymämuoto?
Suomen kielen käänteissanakirja tuntee vain kaksi vanhaa al-loppuista sanaa, sammal ja taival, el-loppuisia taas on askelen lisäksi tusinan verran. Kenties aiempi *askal on mukautunut tavallisempiin taivutustyyppeihin, mistä ovat tuloksena niin askel kuin myös askar? Tällöin aiemman, yhtäältä etäsukukielten, toisaalta eteläviron perusteella kantasuomeen palautuvan kahtalaisen merkityksen 'askel; askar' on täytynyt jakautua kahtia, minkä jälkeen kumpikin muoto on levinnyt koko Suomen alueelle, askel lisäksi koko karjalan kanta-alueelle. KKS ei kuitenkaan mainitse vastineita Tihvinän, Valdain eikä Tverin kielisaarilta, joten kehitys on voinut olla suhteellisen myöhäinen.
Eteläviroon on jäänyt vain merkitys 'askar', kun aiempi 'askel'-merkitys on voitu ilmaista synonyymilla samm; viron askeldama-verbin merkitys on tällöin kaventunut varmaankin osana samaa kehitystä.
Ongelmana tässä oletuksessa on, että eteläviron taustalle tulisi olettaa rinnakkainen kehitys *askal > *askël ilman, että aiemmasta muodosta olisi jäänyt mitään jälkiä. Toisaalta etelävirossa kaksitavuiset El-loppuiset sanat lienevät myös yleisempiä kuin Al-loppuiset ja virossa el-loppuiset yleisempiä kuin al-loppuiset. Vai olisiko yksinkertaisempaa olettaa kantasuomalainen analogiakehitys *askal > *askël ~ *askal ~ *askar, mutta selittää sanojen askel 'askel' ja askar 'askar' tunnettu levikki silti jonkin myöhäisen, Suomen alueelta alkaneen ekspansion tuloksena? --Sjunttila (keskustelu) 24. tammikuuta 2023 kello 01.23 (EET)
Ristiriidassa edellä kirjoitetun kanssa on UED:n mahdollisena saamen vastineena pitämän eteläsaamen verbin voejhkelidh 'yrittää (tehdä); käydä kiinni' (< *vuośke̮le̮-) toisen tavun *e̮. Toisaalta mokšan aśkǝldams (< *aśkalta-) 'astua, ottaa askel' on varma vastine. Näitten pohjalta muuten länsikantauraliin tulisi rekonstruoida ensi sijassa verbi *aśkalta-, josta mksm. *askël ~ *askal (?~ *askar) voi olla takaperojohdos – olkoonkin, että kantauralin tasolla nomini näyttää ensisijaiselta. --Sjunttila (keskustelu) 24. tammikuuta 2023 kello 02.19 (EET)
- Hankala tapaus tosiaan. Hyvin luonteva analogia jolla saataisiin 2. tavun *ə olisi tuossa eteläsaamen tyypissä, ikään kuin *aśkələ-, joka voisi olla sopeutunut normaaleihin *-ələ-verbeihin. Mutta koska *aśkVlta- näyttäisi olevan itse pikemmin nominikantainen, tässä sanassa lienee myös sekundääristi poistettu verbijohdin *-ta-, ja vastaavaa analogiaa ei oikein voi olettaa itämerensuomeen (jossa tuollainen analogia lisäksi ehkä tuottaisikin asun **askVla — vrt. tyyppi matala : madaltaa). Katsoisin että askel on nominina sinänsä säilymää.
- Näinhän tämän eteläsaamen verbin voisi tosiaan selittää yleiseen johdostyyppiin mukautuneeksi. Sen ei siis tarvitse estää rekonstruoimasta kantasuomeen *askal. --Sjunttila (keskustelu) 24. tammikuuta 2023 kello 14.33 (EET)
- Vielä lisäongelmana on ims. korrelaattiverbi as-t-u-, joka myös parhaiten tarvitsisi pohjakseen vartaloa *as(k)ə-; *a-vartaloisilla verbeillä ei oikein ole muutoin vanhoja konsonanttivartaloita; ja jopa udmurttikin viittaa asuun *aśkəl (odottaisi *aśkal > **uśkal), joskin Wiedemannilta tulevana hapaxina (jossa lisäksi epäsäännöllinen ć) tähän on paha luottaa kovin paljoa. Jo komin -ol kyllä on eksplisiittisesti 2. tavun *a:n kannalla. --J. Pystynen (lähetä viesti) 24. tammikuuta 2023 kello 03.12 (EET)
- Udmurtinkin muodon voinee siis ohittaa epäilyttävänä. Suomen astua ims. vastineinensa kumminkin vaatisi lähtöasuksensa vksm. *Ə-vartaloa. Olisiko ihan mahdotonta ajatella sen kantasanaksi vksm. *ëśǝ̑-verbiä (Etymologiadata:imsm:asë-)? Tällöin voisi selittää sanan *aśkal aiheuttaneen johdoksen merkitykseen siirtymän *'asettua' > 'ottaa askel'. Parissa SMS:n esimerkkilauseessa astua on 'ulottua', joka voisi olla säilymää aiemmasta merkityksestä. --Sjunttila (keskustelu) 24. tammikuuta 2023 kello 14.33 (EET)
- Ainakaan mansin ja marin muodot eivät sovi siihen oletukseen, että askel-sanassa olisi alunperin ollut ural. *e̮ ensi tavussa.
- Aiemmasta askel ja askar -sanojen pohdinnasta tuli mieleen, että ehkäpä yksinkertaisin vaihtoehto olisikin olettaa, että kyseessä on alunperin kaksi eri sanaa? Tällöin voisi ajatella, että sana *askar olisi setossa jotenkin kansanetymologisesti sekoittunut sanaan *askel, niin että jälkimmäisen muoto olisi yhdistynyt edellisen merkitykseen. Suomen murteissahan kuitenkin askar ja askel ovat selvästi aivan erillisiä sanoja, eikä myöskään merkityksenmuutos 'askel' > 'askar' ole kovinkaan läpinäkyvä, vaikka kuviteltavissa onkin.
- Mitä konsonanttivartaloihin tulee, niin ei minusta mahdotonta ole olettaa niitä myös *A-vartaloiden tapauksissa, onhan siitäkin kuitenkin esimerkkejä. Ainakin *e̮la-vartalon kiteytyneet sijamuodot itämerensuomessa, saamessa ja mordvassa, ja samoin saamessa myös *pälä-vartalosta on konsonanttivartaloisia muotoja. --Ante Aikio (keskustelu) 24. tammikuuta 2023 kello 18.53 (EET)
- En ajatellutkaan, että askel olisi ⇐ vksm. *ëśǝ̑, vaan, että vain astua ims. vastineinensa olisi. LISÄYS: Minulta olivat verbille esitetyt marin ja mansin vastineet jääneet huomaamatta. --Sjunttila (keskustelu) 25. tammikuuta 2023 kello 00.40 (EET)
- Perinteisesti askel ja askar-sanoja pidetään erilähtöisinä. Merkityksenkehitys näyttää minusta todennäköisimmältä verbijohdoksen kautta: 'askeltaa kotona ja pihapiirissä edes takaisin' > 'tehdä taloustöitä, askartaa'. --Sjunttila (keskustelu) 24. tammikuuta 2023 kello 19.27 (EET)
- Udmurtinkin muodon voinee siis ohittaa epäilyttävänä. Suomen astua ims. vastineinensa kumminkin vaatisi lähtöasuksensa vksm. *Ə-vartaloa. Olisiko ihan mahdotonta ajatella sen kantasanaksi vksm. *ëśǝ̑-verbiä (Etymologiadata:imsm:asë-)? Tällöin voisi selittää sanan *aśkal aiheuttaneen johdoksen merkitykseen siirtymän *'asettua' > 'ottaa askel'. Parissa SMS:n esimerkkilauseessa astua on 'ulottua', joka voisi olla säilymää aiemmasta merkityksestä. --Sjunttila (keskustelu) 24. tammikuuta 2023 kello 14.33 (EET)