askel

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *askël

suomen askel
karjalan askel
vepsän '
vatjan '
viron askeldama⇐
eteläviron asõľ
liivin '

Levikki ja merkitykset

suomi · karjala · viro ja eteläviro · eteläviro

Askel merkitsee suomessa ja karjalassa yhtä jalansiirtoa, astumaväliä. Tämä on sanan alkumerkitys, josta se on laajentunut merkitsemään myös jalanjälkeä ja porrasta, askelmaa. Eteläviron vastine merkitsee kuitenkin vain askarta eli tointa tai aherrusta, ja siitä johdettu verbi asõldama viron vastineineen (askeldama) askaroimista.

Alkuperä

Virossa ja etelävirossa ovat suomen askelen ja askaren (~ askareen) vastineet voineet sekoittua toisiinsa. Toisaalta suomen askar on vailla etymologiaa ja vastineita sukukielissä, joten vaihtoehtoisesti sitä voi pitää alun perin askelen muotovarianttina ja ajatella, että kaksi aiemmin samalle sanalle kuulunutta merkitystä ovat eronneet toisistansa ja entiset muotovariantit itsenäistyneet. Tätä ajatusta tukee se, että kahdessa paikkaa eri puolilla suomen kielialuetta, Satakunnassa ja Inkerinmaalla on askel-sanalla variantti askale, jossa on ehkä säilynyt vanha toisen tavun a – kenties askaressakin on. Tämän sanan merkitys on voinut jo kantasuomessa laajeta, esimerkiksi verbijohdoksen kautta: 'askeltaa kotona ja pihapiirissä edes takaisin' > 'tehdä taloustöitä, askartaa'.

Askel on perua uralilaisesta kantakielestä saakka. Alkuaan kyseessä on johdos samasta kantauralilaisesta verbivartalosta, josta myös astua on peräisin. Johdoskin on ollut olemassa jo kantauralissa, koska sillä on vastineita ympäri kielikuntaa: ersän эскелямс (murt. aśkiľams), mokšan aśkoľams 'kävellä, astua' (vrt. suomen askeltaa), niittymarin ошкыл, vuorimarin ашкыл, komin воськов, pohjoismansin ūsil, itämansin ūsəl 'askel' sekä pohjoisselkupin āsi̮l- 'astua (yli)'.