astua

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *ast-u-

suomen astua
karjalan astuo
vepsän astta
vatjan asattaa⇐
viron astuma
eteläviron astma
liivin astõ

Levikki ja merkitykset

suomi · karjala · vatja · viro ja eteläviro · liivi

Astua on yleisitämerensuomalainen verbi. Suomessa astuminen merkitsee useimmin jalan siirtämistä: joko askelen ottamista tai jonkin päälle tallaamista. Tällainen käyttö on yleistä myös Suomenlahden eteläpuolisessa itämeresuomessa, mutta harvinaista pohjoisen itämerensuomen itäosassa.

Suomen Pohjois- ja Laatokan Karjalan murteissa ja siitä idemmäs aina vepsään saakka astuminen merkitsee useammin kulkemista – yleensä kävelemistä, mutta karjalasta itään myös pilvet astuvat ja vepsässä samaa verbiä käytetään myös esimerkiksi mahlan juoksemisesta, höyryn nousemisesta, kellon käymisestä, ajan kulumisesta ja työn sujumisesta. Jalan kulkemisen merkitys on keskeinen astua-verbin vastineilla myös eteläisessä itämerensuomessa.

Liivin vastine astõ merkitsee paitsi jalan siirtämistä ja kävelemistä myös kiipeämistä: esimerkiksi puun latvaan voi liiviksi astua.

Sekä karjalassa että virossa ja etelävirossa astuminen on myös abstraktimmin 'ryhtymistä', ja suomeksikin voi esimerkiksi astua avioon.

Eräistä suomen länsimurteista on kirjattu astua myös merkityksessä 'ulottua' (alueesta puhuttaessa) ja eräistä pohjoismurteista merkitys 'leikata' (sahasta tai sirkkelistä puhuttaessa). Suomen yleiskielinen, yleensä kotieläimiin liittyvä merkitys 'tiineyttää, hedelmöittää' on varmaan isolta osin levinnyt murteisiin yleiskielestä.

Alkuperä

Useimmat itämerensuomen muodot palautuvat kantasuomen asuun *astu-, mutta liivin verbi asuun *asta- ja vatjan verbi sen johdokseen *asta-tta-. Varmaankin myös *astu- on (ehkä kontinuatiivinen) johdos *asta-verbistä. Johdinten funktio on hämärä, koska näiden itämerensuomalaisten johdosten väliset merkityserot ovat niin vähäiset. Suomen astua-verbillä korostuu 'jalan siirtämisen' merkitys varmaankin sen yhteyteen kuuluvaksi koetun askel-sanan vaikutuksesta (suurimmasta osasta itämerensuomea tämä sana puuttuu tai sen merkitys on muuttunut).

Kantasuomen *asta- palautuu puolestaan johdoksena kantauralin verbiin *aśka-. Samankaltainen *-t-aineksinen johdos on myös marin ошкедаш 'astella, astua, kävellä'. Kantaverbi *aśka- on säilynyt vain pohjoismansissa, jossa siitä on tullut ūs- 'astua'. Tämän verbin johdoksiin kuuluu myös suomen askel vastineineen.