veli

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *veli

suomen veli
karjalan velji
vepsän vel’l’
vatjan velli
viron veli
eteläviron veli
liivin ve’ļ

Levikki ja merkitykset

karjala
vatja
liivi

Veli on 'veli' kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, joskin pohjoisvirossa vain osassa murteita ja niissäkin merkityksen 'lanko, morsiamen veli' ohessa.

Alkuperä

Veli on varhainen lainasana, jonka lähtömuodoksi on päätelty joko kantagermaanin *sweljan tai tämän kantamuoto, (kanta)indoeurooppalainen *swelijo-. Äänteelliseltä kannalta kumpikin lähtömuoto on yhtä hyvä, mutta koska kantagermaanin sana sopii ongelmitta, ei ole mitään tarvetta olettaa lainaa vielä vanhemmaksi. Lähtösanaa edustavat tunnetuissa germaanisissa kielissä esimerkiksi muinaisnorjan svilar 'langokset, sisarusten miehet' ja muinaisyläsaksan geswīo 'lanko'. Samaa alkuperää ovat myös saamelaiskielten 'veljeä' tarkoittavat sanat, kuten pohjoissaamen viellja vastineineen kaikissa saamen kielissä. Näissä edustuva kantasaamen *ie viittaa siihen, että germaaninen sana on lainautunut erikseen kantasuomeen ja kantasaameen. Näitten kielihaarojen yhteinen perintösanasto on kantasaamessa käynyt läpi äänteenmuutoksen *e > *e̮ ( > pohjoissaamen a), kuten esim. pohjoissaamen varra ja muut veri-sanan saamelaiset vastineet. Tästäkin syystä on todennäköistä, ettei lainaa ole saatu ainakaan ennen kantagermaanin kautta.