EVE:uhka

From Sanat

Etusivutunnus madallettuna.jpg

uhka

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *uhka

  • suomen uhka
  • karjalan uhka
  • vepsän uhk←
  • vatjan uhku←
  • viron uhk
  • eteläviron ?
  • liivin '

Levikki ja merkitykset

karjalauhka
karjala(uhku)
vepsä
vatja
Suomen lisäksi uhka-sana esiintyy 'vaara, riski' -merkityksessä vain karjalan kielen murteissa heti kielirajan takana. Adverbi uhalla 'kiusalla, uhmaten' tunnetaan muualtakin vienan- ja aunuksenkarjalasta sekä Koillis-virosta ja Saarenmaan murteesta.

Suomen itämurteissa uhka voi esiintyä myös 'aikomuksen' merkityksessä ja pohjoismurteissa adverbina 'oikein, kovin'. Inkeroisessa sanan merkitys on 'yllytys'. Verbijohdos uhata esiintyy mainituissa kielissä samassa merkityksessä kuin suomessa ja mahdollisesti se onkin kaikkialla lainaa suomesta.

Näihin uhka-sanoihin liittyy merkitykseltään myös vatjan uhku 'kilpailu'.

Virossa esiintyy myös uhk (gen. uha) konkreettisemmassa merkityksissä 'jäälle nouseva vesi' ja '(kylmä) höyry' sekä verbijohdos uhata (prs. uhkab) 'huokua'. Näitä vastaavat merkitykseltään suomen u-johtiminen verbi uhkua (~ uhkuta) 'nousta jäälle (vesi); vuotaa; huokua (kylmää, lämmintä)' ja substantiivi uhku 'jäälle nousseen veden muodostama hyhmä', joilla on vastineet karjalassa, vepsässä ja vatjassa.

Alkuperä

Sanaa on pidetty alkuaan äänteellisesti motivoituna ja sääilmiöihin liittyvänä, saman mallin mukaan muodostettuna kuin puhkua ja tihkua. Samasta vartalosta on johdettu myös adjektiivi uhkea sekä tilkekonsonantiton uho, uhota. Merkityksen kehittyminen konkreettisesta 'huokumisesta' abstraktimmin päälle käyvään 'uhkaamiseen, uhitteluun' on sinälläänkin mahdollista, mutta toisaalta uhka voi olla myös erillinen lainasana kantaskandinaavin nominista *ugga-, jonka jatkajia ovat muinaisnorjan uggr 'ahdistus, pelko' ja nykynorjan ugg 'oka, piikki; levottomuus, pelko'.