sora

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *cora

suomen sora
karjalan sora
vepsän sorou⇐
vatjan sõra
viron sõra
eteläviron (t)sora
liivin '

Levikki ja merkitykset

Sora merkitsee hiekkaa karkeampaa kiviainesta suomessa ja karjalassa sekä viron itä- ja länsimurteessa. Eteläviron vastine sora sitävastoin on 'munankeltuainen' tai 'pieni helmi'. Vatjan sõra on adjektiivi 'iso, karkea, karkeaksi jauhettu, rakeinen'. Levinneempi tämä merkitys on suomen sorea-sanan vastineilla suomessa, karjalassa, vatjassa ja virossa. Ne ovat sora-sanan johdoksia.

Alkuperä

Sora on länsiuralilainen perintösana, jonka vastineita ovat ersän сюро ja mokšan śora 'jyvä, vilja'. Itämerensuomalaisten kielten ja mordvalaisten kielten muodot voidaan palauttaa länsiuralilaisen kantakielen asuun *ćora. Alkuperäinen merkitys on säilynyt paremmin mordvalaiskielissä: luultavasti *ćora on alun perin merkinnyt jyvää tai jotakin viljakasvia, ja itämerensuomessa tavattava merkitys 'sora' on kehittynyt 'hiekanjyvä'-merkityksen kautta.

Kuten monet muutkin maanviljelyyn liittyvät kulttuurisanat (ks. esim. jyvä), alkuaan myös *ćora on indoeurooppalainen lainasana. Lähtömuodoksi on esitetty kantaindoieuroopan sanaa *ḱoros, josta on peräisin muun muassa liettuan šãras 'rehu' (samaan indoeurooppalaiseen sanueeseen kuuluu myös muun muassa saksan Hirse 'hirssi', joka ei kuitenkaan palaudu aivan samaan lähtömuotoon kuin liettuan sana). Viimeaikaisen tutkimuksen valossa kantaindoeuroopan sanaa sopivampi lähtömuoto on kuitenkin sen hieman myöhempi esibaltoslaavilainen jatkaja *śoros: länsiuralilaisen levikin valossa lainautuminen esibaltoslaavista on todennäköisempää, ja sananalkuinen *ć selittyy hyvin myös esibaltoslaavin *ś:stä.