repo

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *rep-oi

suomen repo(i)
karjalan repo(i)
vepsän reboi
vatjan repo
viron rebu
eteläviron rebo
liivin re’bbi←

Levikki ja merkitykset

Repo on perussana merkityksessä 'kettu' useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä. Suomessa se on pääosin korvautunut sanalla kettu, joka on johdettu nahkaa tarkoittavasta sanasta *keci.

Vatjan sanaa repo käytetään myös punapäisestä ihmisestä, ja osassa varsinaiskarjalan ja aunuksenkarjalan murteita sen vastinetta repoi ~ reboi marjaterttuja täynnä olevista pihlajanoksista, joita syksyisin ripustetaan seinälle.

Alkuperä

Repo palautuu johtamisen kautta kantauralin asuun *repä: kantasuomen *-oi on vanhaa johdinainesta. Uralilainen sana on lainasana esiarjalaisesta (esi-indoiranilaisesta) asusta *Hrewpōćós, josta kanta-arjan *Hrawpāćás-muodon kautta on kehittynyt mm. muinaisindoarjan eli sanskritin lopāśáḥ 'šakaali' sekä farsin روباه (rubāh), kurmandžin (kurdin) rovî ja osseetin ruvas ~ robas 'kettu'.

Kantasuomen sanan vastineita ovat luultavasti ersän ривезь, niittymarin рывыж ja vuorimarin ӹрвӹж 'kettu'. Osa saamelaiskielten ketunnimityksistä, kuten luulajansaamen riepij, ovat luultavasti itämerensuomen sanan vastineita, mutta itämerensuomalaisia lainasanoja ovat mm. pohjoissaamen rieban ja inarinsaamen riemnjis. Useimmat etäsukukielten muodot näyttävät viittaavan kantauralilaiseen asuun *repäćǝ. Kantasuomen sana *repoi voi olla myös takaperoisjohdos tällaisesta asusta.

Osa sanalle repo oletetuista uralilaisten kielten vastineista on kuitenkin rinnakkaislainautumisen tulosta. Tällaisia rinnakkaisia lainasanoja samasta arjalaisesta lähtömuodosta ovat kettua merkitsevät komin руч, udmurtin ӟичы ja unkarin róka sekä unkarin ravasz 'ovela, viekas; (vanh.) kettu'. Unkarin sanat tuskin ovat edes keskenään samaa sanuetta, vaan edustavat eri-ikäisiä lainoja samasta arjalaisesta sanueesta.