EVE:oja

From Sanat

Etusivutunnus madallettuna.jpg

oja

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *oja

  • suomen oja
  • karjalan oja
  • vepsän oja
  • vatjan õja
  • viron oja
  • eteläviron uja
  • liivin vȯjā

Levikki ja merkitykset

karjala
vatja
viro
liivi
Oja merkitsee itämerensuomalaisissa kielissä yleensä luonnon muovaamaa puroa, suomessa, karjalassa ja lyydissä myös ihmisen kaivamaa uomaa veden johtamiseksi. Suomenlahden eteläpuolisissa kielissä sana merkitsee myös 'kosteaa notkelmaa, rapakkoa, lammikkoa'; liivissä tämä merkitys on yksinomainen. Suomenlahden pohjoispuolisissa kielissä puolestaan johdos ojanne merkitsee notkelmaa, puronvartta tai kuivunutta puron uomaa.

Alkuperä

Sanan alkuperä on epäselvä. Vanhaksi perintövastineeksi sopiva pohjoissaamen oadji, koltansaamen vuäjj 'oja' (kildinin- ja turjansaamen vastineineen, luulajansaamessakin sana esiintyy paikannimissä) on mahdollisesti lainaa itämerensuomesta. Yhtäältä on ehdotettu, että oja olisi johdos vuo-sanan aiemmasta asusta *oo, johon olisi liitetty eräissä muissa maastotermeissä kuten apaja esiintyvä -ja-pääte. Toisaalta on esitetty, että kyseessä olisi ikivanha laina kantaindoeurooppalaisesta *oǵ-ā-sanasta, johon verrattava muodoste on latinan agmen 'joenuoma'. Molemmat selitykset ovat kuitenkin jossain määrin epävarmoja.