Etymologiadata:imsm:oja
*oja
Vastineet:
mksm. *oja (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
oja1 (Agr; yl.) ’maahan kaivettu uoma; puro / Graben; Bach’, johd. ojanne (laajalti länsimurt., paik. kaakkmurt.) ’kostea notkelma; (kuivunut) puron uoma; puro’, ojittaa
~ ink oja | ka oja ’oja; puro; suksen olas’, ojanneh ’ojanne; puro; puronvarsi’, ojittoa ’ojittaa’ | ly oja ’puro, oja’, ojandeh ’ojanne, oja’, ojitada ’ojittaa’ | ve oja ’oja, puro’, ojande̮h ’vanha joen uoma’ | va e̮ja ’oja; notko’ | vi oja ’puro’ (> li ojā ’lammikko; puro’) | li v(u)ojā ’veden täyttämä notkelma, lammikko’
~ ink oja | ka oja ’oja; puro; suksen olas’, ojanneh ’ojanne; puro; puronvarsi’, ojittoa ’ojittaa’ | ly oja ’puro, oja’, ojandeh ’ojanne, oja’, ojitada ’ojittaa’ | ve oja ’oja, puro’, ojande̮h ’vanha joen uoma’ | va e̮ja ’oja; notko’ | vi oja ’puro’ (> li ojā ’lammikko; puro’) | li v(u)ojā ’veden täyttämä notkelma, lammikko’
= lpKo vuå´jj (Kld T) ’puro’ (? < sm t. ka).
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 286 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 97 (+ ve)
- Kettunen 1938 LivW 262 (li ojā < vi), 503 (+ li vojā)
- T. I. Itkonen 1943 KV 22 49 (lpKo < ka)
- SKES 1958 423 (+ ka ly va)
- Bergsland Vir 1967 247–48 (< ksk *aujo)
- Nikkilä 1992 JuhlakRédei 363–64 (vrt. ksm *(v)ō-, josta myös > sm vuo sekä mahd. uoma)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Bergsland 1967 Vir: 247–48 | + | + | ← ksk *aujo | Ims:ssa tuntematon sekvenssi /auj/ substituoitu /oj/:lla; orig.sana merkinnyt muutakin veden ääressä olevaa kuin saarta | ||
| LÄGLOS II 1996: s.v. oja | - | - | Vastaan | Ei sovi äänteellisesti eikä semanttisesti | ||
| Saarikivi 2004 SUSA: 201–02 | - | Vastaan | germ /auj/ substituoitu lainoissa /aiv/:lla |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Ariste 1971 SFU: 256 | ? ← sbstr |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Nikkilä 1992: 363–64 | + | ⇐ *(v)oo, vrt. sm vuo | Vokaali lyhentynyt, koska V̄JV-vartalotyyppi ollut varhaiselle ksm:lle vieras | |||
| NES 2004: s.v. oja | Puolesta |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Anttila 2000: 240, 261 | ← ieur *oǵ-ā, vrt. lat agmen 'riverbed', kr ὕδατος ἀγωγαί 'aqueducts' |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Saarikivi 2004 SUSA: 201–02 | x | ? = saaKo vuäjj t. saaP oadji (tai ? saa ← ims) |
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Suhteesta vuohon
Nikkilän etymologia on äänteellisesti näppärä mutta näyttää kronologisesti ongelmalliselta. Pitkä vokaali + *ja-tapauksia on kuitenkin vähintään jo vanha suoja (jossa on toiminut *aa > *oo), mitä Nikkilä vielä pitää aiemman selityksen mukaisesti epäsäännöllisenä sekundäärinä pitkänä vokaalina; kun taas *voo+ja voisi olla mahdollinen aikaisintaan supistuman *uwa > *oo tai sen jonkin esivaiheiden jälkeen. Merkityskään ei heti vakuuta, ojan tuntomerkillisimpiä piirteitä ei ole virtaus vaan pieni koko (nykysuomessa mielestäni jopa nimen omaan seisova vesi, vastakohtana tässä puro). Eli pitäisi vielä olettaa jotain koosta riippumatonta merkityksen välivaihetta, jotain sen tapaista kuin *voo:n toisessa johdoksessa uoma, josta merkitys olisi kaventunut ainoastaan pieneen uomaan? --J. Pystynen (lähetä viesti) 20. heinäkuuta 2022 kello 16.10 (EEST)
- Joo, samaten liivin vȯjā on 'veden täyttämä notkelma, lammikko' ilman liikkuvan veden merkitystä. Nikkilän fonologinen argumentti oli tarkemmin ottaen, että sananalkuisen pitkän vokaalin ja puolivokaalin aloittamia vartaloita ei olisi tietyssä vaiheessa ollut; taulukkoon tuli ehkä turhankin tiiviisti tämä muotoiltua. --Juha Kuokkala (keskustelu) 20. heinäkuuta 2022 kello 17.34 (EEST)
- Tosiaan. Ei tämäkään kyllä miltään kunnon päätelmältä tunnu, jo siksi että myös *voo on konsonanttialkuinen! Nikkilä esittää sen asussa "*(v)oo", vedoten lähinnä sanaan uoma. Tämä minusta ei todista kantasuomalaisesta rinnakkaismuodosta; sen sijaan muistan nähneeni ehdotuksen että se selittyisi vanhana pohjoismurteisuutena, joka myöhemmin tunnetuista Tornion ja Kemin murteista kuitenkin on enimmäkseen peruuntunut uudemman v-epenteesin tieltä (ehkä kirjakielen laukaisema, mutta sen jäljiltä myös mm. vyö 'yö' ja ko. sanan asu vuoma).
- (Petrillä on alaviite-ehdotus 2007 varhaisesta lainautumisesta saamesta, mutta missään muissa saamelaislainoissa tällaista suhdetta ei tunneta, ja myös sanan oman etymologian perusteella — johdos *voo+ma - alkuperäinen lainasuunta on minusta selvästi pikemmin suomesta saameen.)
- Voisi tietysti keksiä aina vain spesifimpiä fonotaktisia esteitä ("…ei ollut sanoja muotoa *vOOjA"?), mutta omasta mielestäni fonotaktiseen esteeseen vetoaminen menee huonosti uskottavaksi jo kolmen määrittelevän piirteen kohdalla ja täysin epäuskottavaksi neljän kohdalla. --J. Pystynen (lähetä viesti) 20. heinäkuuta 2022 kello 19.03 (EEST)
- Ei ole lainkaan selvää, että kantasaamen *vuomē edes kuuluisi etymologisesti yhteen sm. uoma-sanan kanssa. Saamen sanan merkityshän on kaikkialla 'laaja metsäinen (joki)laakso, metsämaa (tunturin vastakohtana)', eikä mitään "virtaukseen" tms. varsinaisesti liittyvää merkitystä ole. Luultavasti sanat ovat keskenään eri alkuperää. --Ante Aikio (keskustelu) 27. elokuuta 2022 kello 23.34 (EEST)