nokka

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *nokka

suomen nokka
karjalan ńokka
vepsän nok
vatjan nokka
viron nokk
eteläviron nokk
liivin '

Levikki ja merkitykset

Sana merkitsee kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä paitsi linnun nokkaa myös erilaisten elottomien kohteiden kulmaa, kärkeä, päätä tai muuta terävää tai ulkonevaa osaa. Erityisesti suomessa ja karjalassa nokaksi sanotaan myös ihmisen nenää. Sanasta on johdettu mm. verbi nokkia (suomessa, karjalassa, vatjassa ja virossa).

Ilmeisesti nokka-sanan epäsäännöllisiä äännevariantteja ovat samanmerkityksiset noukka suomen murteissa (Keski-Suomi, Häme, Etelä-Pohjamnaa) ja nuokka suomen kaakkoismurteissa, aunuksenkarjalassa ja lyydissä. Edellisestä on johdettu myös suomen alkuaan länsimurteinen verbi noukkia 'poimia; nokkia'. Jälkimmäistä taas muistuttaa muodoltaan ja osin merkitykseltäänkin verbi nuokkua, joka tosin levikin perusteella (suomen länsimurteet, viro, salatsinliivi) on mahdollisesti nokka-sanaan pohjautuva erillinen ekspressiivinen muodoste.

Alkuperä

Sanan mahdollisia alkusukulaisia ovat obinugrilaisten kielten verbit kuten itämansin nē̮k˳- ja etelä- ja pohjoishantin noχ- ’nokkia’; nämä voidaan johtaa kantauralin asusta *nokka. Toisaalta on arveltu, että itämerensuomen ja obinugrin sanat olisivat erikseen syntyneitä, ääntä jäljitteleviä sanoja. Germaanisissa kielissä esiintyvät sanat kuten saksan ja ruotsin nock ’(raakapuun) nokka; kärki, huippu, katon harja’ tuskin ovat itämerensuomen ensisijaisesti linnun nokkaa merkitsevän sanan taustalla, vaikkakin merkityksen laajenemiseen on myös niillä voinut olla vaikutusta.