EVE:kasvo

From Sanat

Etusivutunnus madallettuna.jpg

kasvo

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *kasvo

  • suomen kasvot
  • karjalan kasvot
  • vepsän '
  • vatjan '
  • viron '
  • eteläviron '
  • liivin '

Levikki ja merkitykset

vanha kirjasuomikasvo1
vanha kirjasuomi(kasvo2)
suomikasvo
suomi(kasvot)
karjalakasvo
karjala(kasvot)
vatja
virokasv
viro(kasu)
liivi
Kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä esiintyy sana kasvo tai sen äänteellinen vastine merkityksessä 'kasvu, kasvaminen' (suomen itämurteissa käytetään kuitenkin tässä merkityksessä vain u:llista johdosta kasvu). Suomessa, karjalassa ja etelävirossa kasv(o) voi tarkoittaa myös jotakin, mikä on konkreettisesti kasvanut: kasvin vuosikasvua tai yleensä (vilja)kasvia. 'Rahan koron' tai 'voiton' merkitys tunnetaan liivistä ja paikoin suomen länsimurteista ja karjalasta; yleisempi 'hyödyn' merkitys on vakiintunut pohjois- ja etelävirossa äänteellisesti eriytyneelle variantille kasu. Monikollinen kasvot (ihmisen) pään etupuolta, naamaa merkitsemässä esiintyy ympäri suomen murteita, tiheimmin kuitenkin Varsinais-Suomessa. Muualla sana voi olla osittain kirjallisuudesta omaksuttu. Myös Raja-Karjalan karjalaismurteissa sana on ilmeisen uusi tulokas. Yksiköllistäkin kasvo-sanaa on käytetty paikoin savolaismurteissa merkitsemää poskea tai toista kasvonpuoliskoa, ja vanhassa kirjasuomessa, etenkin Agricolalla, se voi merkitä myös kasvoja kokonaan (esim. caswosta caswoon).

Alkuperä

Kasvo merkityksessä 'kasvaminen' on säännöllinen teonnimijohdos kasvaa-verbistä; useimmat muut merkitykset selittyvät luontevasti jonkinlaiseksi kasvamiseksi tai kasvun tulokseksi. Myös 'naama'-merkityksessä kasvo(t) on yhdistetty samaan johdokseen, vaikka merkitysyhteys ei olekaan yhtä selvä; samankaltainen suhde on kuitenkin esimerkiksi komin sanoilla чужны 'syntyä, kasvaa' ja чужӧм 'kasvot; kuva, muotokuva'. Toisaalta kasvoille on esitetty etymologiseksi vastineeksi tundranenetsin sanaa ся” 'kasvot', joka voidaan johtaa kantasamojedin asusta *kät ja edelleen kanatauralin asusta *kaswV. Sanojen suppean levikin takia oletus on kuitenkin hyvin epävarmalla pohjalla. Periaatteessa kyse voisi olla myös jo kantauralilaisesta tai erikseen itämerensuomessa ja samojedissa muodostetusta kasvaa-verbin johdoksesta, vaikkakaan verbille taas ei tunneta vastineita kuin läntisistä uralilaiskielistä.