EVE:isota

From Sanat

Etusivutunnus madallettuna.jpg

isota

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *iso

  • suomen isota←
  • karjalan '
  • vepsän izo
  • vatjan iso
  • viron isu
  • eteläviron iso
  • liivin '

Levikki ja merkitykset

vanha kirjasuomi
vatja
viro
Nykysuomesta jo lähes unohtunut verbi isota on merkinnyt 'tuntea nälkää, olla nälissään' ja abstraktimmin 'haluta, kaivata, tavoitella'. Kantasanan *iso vastineet ovat säilyneet inkeroisessa, vatjassa, virossa ja etelävirossa, merkityksissä 'ruokahalu' ja yleisemmin 'halu, himo'. Etymologisesti sanue ei liity adjektiiviin iso, joka on johdettu sanasta → isä.

Alkuperä

Kantasuomeen *iso on luultavasti saatu jostakin iranilaisesta kielestä. Muinaisiranilaisessa avestan kielessä esiintyy verbi isaite 'haluta, pyrkiä', jonka pohjalta iranilaiseen kantakieleen on rekonstruoitu verbivartalo *isca-. Kantasuomen sana on luultavasti peräisin jostakin tätä hieman myöhemmästä kielestä, jossa näkyy avestassakin tavattava äänteenmuutos *c > *s. Vaikka sanalla *iso ei ole vastineita itämerensuomalaisten kielten ulkopuolella, on se luultavasti esiintynyt jo varhaiskantasuomessa, koska iranilaiset lainasanat ovat lähtökohtaisesti hyvin vanhoja, jo ennen keskikantasuomalaista aikaa saatuja.