isota

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *iso

suomen isota←
karjalan '
vepsän izo
vatjan iso
viron isu
eteläviron iso
liivin '

Levikki ja merkitykset

Nykysuomesta jo lähes unohtunut verbi isota on merkinnyt 'tuntea nälkää, olla nälissään' ja abstraktimmin 'haluta, kaivata, tavoitella'. Kantasanan *iso vastineet ovat säilyneet inkeroisessa, vatjassa, virossa ja etelävirossa, merkityksissä 'ruokahalu' ja yleisemmin 'halu, himo'. Etymologisesti sanue ei liity adjektiiviin iso, joka on johdettu sanasta → isä.

Alkuperä

Kantasuomeen *iso on luultavasti saatu jostakin iranilaisesta kielestä. Muinaisiranilaisessa avestan kielessä esiintyy verbi isaite 'haluta, pyrkiä', jonka pohjalta iranilaiseen kantakieleen on rekonstruoitu verbivartalo *isca-. Kantasuomen sana on luultavasti peräisin jostakin tätä hieman myöhemmästä kielestä, jossa näkyy avestassakin tavattava äänteenmuutos *c > *s.

Vaikka sanalla *iso ei ole vastineita itämerensuomalaisten kielten ulkopuolella, on se luultavasti esiintynyt jo varhaiskantasuomessa, koska iranilaiset lainasanat ovat lähtökohtaisesti hyvin vanhoja, jo ennen keskikantasuomalaista aikaa saatuja.