EVE:isä

From Sanat

isä

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *icä

  • suomen isä
  • karjalan isä
  • vepsän iža
  • vatjan isä
  • viron isa
  • eteläviron esä
  • liivin izā

Levikki ja merkitykset

Isä on kaikkialla itämerensuomessa mies/koiraspuolinen vanhempi niin ihmis- kuin eläinlapsellekin. Moniaalla isän vastineet merkitsevät lisäksi urosta tai koirasta. Jumalan puhuttelunimenäkin Isää käytetään.

Alkuperä

Eteläviron vanhakantaisimmista seton ja leivun murteista on merkitty muistiin muotoja, joissa -s-n tilalla on affrikaatta: edsä, jedsä – esimerkiksi yhdyssanassa rištedsä 'kummisetä' ("risti-isä"). Affrikaatta on varmasti alkuperäinen, joten itämerensuomen isä palautuu samaan lähtömuotoon *ićä kuin kiltinänsaamen аджь 'isä' ja marin иза 'vanhempi veli; isän nuorempi veli'.

Monissa uralilaisissa kielissä on samankuuloisia sanoja, joita ei kuitenkaan voi palauttaa yhteiseen kantakielen lähtöasuun, koska joko sananalkuinen vokaali tai sanansisäinen konsonantti poikkeaa odotuksenmukaisesta vastineesta. Näihin kuuluvat esimerkiksi pohjoissaamen áhčči 'isä', mokšan oćä 'isän vanhempi veli', unkarin ős 'esi-isä; ikivanha', itä- ja länsimansin ǟś 'äidinisä' sekä tundranenetsin ńiśa 'isä'. Luultavasti uralilaisessa kantakielessä on kaikkien näiden taustalla kuitenkin ollut yksi isää merkitsevä sana, jota tuntemattomiksi jääneet vaikutukset ovat äänteellisesti muunnelleet.