Etymologiadata:imsm:icä
*icä
Vastineet:
mksm. *icä < kksm. *icä < vksm. *ićä (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
isä (Agr; yl., murt. myös ’uros’) ’Vater; Männchen’, iso (demin., run.) ’isä, isäkulta’, isällinen, isätön, isintimä (ks. tätä), isäntä (ks. tätä), isänen (murt.) ’ukkonen’ (vrt. Agr Isoin Ilma id.), yhd. isoisä, isäpuoli, (jo Agr) isänmaa, (murt.) isäkissa ’uroskissa’ jne.
~ ink isä, (run.) isoi ’isä’ | ka isä ’isä, (au ižä myös) koiras’, isähirvi ’uroshirvi’, iso(i) ’isä’ | ly iža, ižä ’isä, koiras’ | ve iža id. | va isä | vi isa, E esä, edsä, jedsä ’isä’, murt. isu ’ukkonen’ | li izā ’isä’
~ ink isä, (run.) isoi ’isä’ | ka isä ’isä, (au ižä myös) koiras’, isähirvi ’uroshirvi’, iso(i) ’isä’ | ly iža, ižä ’isä, koiras’ | ve iža id. | va isä | vi isa, E esä, edsä, jedsä ’isä’, murt. isu ’ukkonen’ | li izā ’isä’
= lpKld a̮´ǯǯ ’isä’ (sm isä sanan äännevastine) ~ N (murt.) æč, æčče, In eeči, Ko ē´ččĕ, T jie´ǯǯĕ id. (viE esä sanan äännevastineita) | tšerL əzä, I iza, iźa ’vanhempi veli; isän nuorempi veli’ | vogI L ǟś ’äidin isä’ | unk ős ’ikivanha; esi-isä’, (HB, akk.) isemucut ’isämme’ || samJr nīśe | Jn äδǟ, eδe | T jase | slk ɛ̄s, as, ēχē, ēχ ’isä’. — MdM ot́śä ’isän vanhempi veli’ on äänt. syistä tästä erotettava.
Lähdekirjallisuus:
- Wexionius 1650 Epitome 3:10 (sm ~ vi)
- Gyarmathi 1799 Aff 70 (+ unk)
- Klaproth 1823 AP 145 (+ sam)
- Castrén Suomi 1845 181 (+ samJr)
- Sjögren 1849 MélR 1 206 (+ li)
- Lönnrot 1854 Enare 264 (+ lpIn eeči)
- Ahlqvist 1856 WotGr 125 (+ va)
- MUSz 1873–81 857 (+ mdM tšer)
- Setälä 1890–91 ÄH 233–34 (+ ka ve)
- Liimola 1950 SUST 98 137 (+ vog)
- Posti 1950 SUST 98 386 (+ ly)
- SKES 1955 110
- FUV 1955 16 (+ lpKld âččĕ = a̮´ǯǯ)
- Joki 1956 FUFA 32 47 (mdM ei tähän)
- TESz 3 1976 39–40
- MSzFE 1978 516–17
- Häkkinen 1987 ES 66–67
- UEW 1988 78 (? mdM)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Gyarmathi 1799: 70 | = unk ős 'ikivanha; esi-isä', vunk mon. 1. persoonan yks. akk. isemukat 'isäämme' | |||||
| Klaproth 1823: 145 | = sam en (Mangaseja) essä, (Turuhansk) esse 'isä' | |||||
| MUSz 1873: s.v. ős | + | + | = saa(P áhčči) 'isä', mkš oćä 'isän vanhempi veli', ma иза 'vanhempi veli; isän nuorempi veli', unk [sekä sittemmin hylätyt ko mns hnt] | |||
| Toivonen 1928 FUF: 136–7 | x | (Tarkennus:) = saaP (Reisivuono) æč, (Rautavuono) æččë, I eeči, Ko ee´čč, T jie´ǯǯĕ 'isä', mkš ma unk, nen ńiśa, en eśi, ngan ďesi̮ 'isä', slk | saaE aehtjie, U àhtjee, L áhttje, P áhčči, Ki аджь 'isä' [ja sittemmin hylätyt mns hnt] erotettava näistä sekä vokaali- että konsonanttiedustuksensa takia | |||
| Liimola 1950 SUST: 137 | + | = saaP (Reisivuono Rautavuono) mkš ma unk, mnsI L ǟś 'äidinisä', nen ngan | ||||
| FUV 1955: s.v. isä | Tarkennus: = saaKi mkš ma unk sam; mahd. hoivakielestä | |||||
| Joki 1956 FUFA: 47 | - | Tarkennus: mkš ei tähän | mkš o- ei sovi | |||
| SSA 1992: s.v. isä | x | Puolesta (vasta-argumentein): = saaP ma unk mnsL nen slk | sm ja saaKi viittaavat *i-alkuiseen, vs ja saaI *e-alkuiseen lähtömuotoon | |||
| EWUng 1992: s.v. ős | x | Puolesta: = saaP ?mkš ma unk mnsL nen slk | unk vokaali pidennyt painollisessa asemassa; edustuksesta kur *-ć- > unk *-s- ks. paralleeleja | |||
| Sammallahti 1998: 227 | x | Tarkennus: = saaP Ki ym. < kur *iśä | ||||
| Rätsep 2002: 106 | - | Puolesta (vasta-argumentein) | samojedin vastineissa (ksam *ejsä >) äänteellistä epäsäännöllisyyttä | |||
| NES 2004: s.v. isä | + | Puolesta (vaihtoehtoisena) | äänteellinen epäsäännöllisyys selitetty affektilla ja korkealla frekvenssillä | |||
| Kallio 2007 SUST: 241 | + | Tarkennus: < vksm *ićä ellei *iśä ~ *ićä | sekä vs variantin (j)edsä affrikaatalla että muiden ims muotojen taustalle rekonstruoitavissa olevalla *-ś-:llä vastineita etäsukukielissä | |||
| EWTsch 2013: s.v. iza | + | Puolesta | ma -a syntynyt redusoituneesta äänteestä [paralleelleja]; muutoksen ur *ć > *ź > kma *z ajoituksesta [paralleelleja]; ma ak-aines palautuu koordinatiivikompositioihin | |||
| Aikio 2014 FUF: 57 | - | Vastaan | läntisissä saa muodoissa (< *āččē) ja koltassa (< *ičē) eri vokaali kuin In (< *eačē = vs esä) ja Ki (< *e̮čē = sm isä) muodoissa; mkš o- ja unk ő- eivät < ur *i- t. *e-; ksam *äjsä ei sovi -js-yhtymän vuoksi; nenT -će- < *-ʔkä-; sam sanat mainitaan sanakirjoissa hoivakielisinä | |||
| Kallio 2018 VIT: 131–2 | x | Tarkennus: < mksm *isä | vvs isä > vs esä [ks. tarkempi ajoitus] | |||
| Holopainen 2019: 97–100 | - | Vastaan | vs jedsä on vain setosta tavattu hoivakielinen muoto, joten ksm:een ei tarvitse palauttaa affrikaattaa; vs ja saaI vokalismin yhteensopivuuden osoittaa vvs isä sattumaksi; mkš o- edellyttää esimd vokalismia *i_a; edustuksesta unk s < kur *ć ei varmoja tapauksia; vunk i > unk ő epävarma; nen en slk muodot < ksam *ejsä, ngan < ksam *jesä |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Tunkelo 1913 FUF: 118–19 | + | + | + | = ma иза 'vanhempi veli; isän nuorempi veli' < ksgr *iča ← kar (t. esiar) *ič́a 'isä' > mia īśa m. 'jolla on varaa jhk; omistaja; herra, valtias, Śiva' | sgr affrikaattaa jatkaa vs rist´edsä 'kummi'; lähtömuoto < kie *ayḱ- ⇒ isl eiga 'omistaa; paritella'; sm isäntä vaikuttaa lainatun samasta ar sanueesta | |
| Koivulehto 2001 StOr: 371–5 | x | + | Tarkennus: = saa mnsL ǟś 'äidin isä' < ksgr *iśä; lähtömuodon vastineeksi sopii myös mia ī́ś- 'herra, ylimys, hallitsija'; ksam *ejsä joko ← ar t. miel. ← mns tm. sgr | sana ei äänteellisesti sovi hoivakieliseksi; substituutio *ī → *i, koska pitkä vokaali ei mahdollinen A-vartalossa; sibilantin edustus kuten sanassa sata < ksgr śata; A-vartalona lainautunut myös sm viha ~ mia dvíṣ; sgr etuvokaalisuuden aiheuttanut sibilantin palataalisuus, joka myöhemmin on saamessa (kiltinän ulkopuolella) vielä etistänyt ensitavun vokaalin; merkitykseen vrt. johdosta sm isäntä; myös sm äiti on lainattu ei-primääristä (ge) 'äiti'-sanasta; mia muodot ⇐ īś- 'hallita, omistaa'; ks. lisää lähtömuodon ge vastineita | ||
| NES 2004: s.v. isä | + | Puolesta (vaihtoehtoisena) | äänteellinen epäsäännöllisyys voi selittyä rinnakkaislainautumisista | |||
| Holopainen 2019: 97–100 | + | Vastaan (puoltoargumentein) | kie sananalkuisen laryngaalin aiheuttama piteneminen jää edustumatta, mikä pätee useimpiin lainoihin; ur muodot edellyttävät aiempaa *-ć-tä, joka sopisi kar lainaan, kun taas ir lähtömuodosta odottaisi lainan muodoksi *isä t. *ičä; ks. semanttinen paralleeli ir kielistä; jukag ečē isä ← esisam *äjćä ? ← esiar |