hoitaa

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *hoita-

suomen hoitaa
karjalan hoitoa
vepsän '
vatjan oitaa
viron hoidma
eteläviron hoitma
liivin vȯidõ

Levikki ja merkitykset

Verbillä hoitaa on varsin laaja kirjo merkityksiä. Koko itämerensuomelle (paitsi lyydille ja vepsälle, joista sana täysin puuttuu) yhteisiä ovat 'huolehtia jostakin tai jostakusta, hoivata', erityisesti 'kaita, kasvattaa', kun hoitamisen kohteena ovat lapset tai eläimet (karja).

Suomen murteissa hoitaminen on laajemmassakin mielessä huolehtimista: työt ja asiat hoidetaan, posti hoidetaan perille ja lapset kouluun, virkaakin joku hoitaa; samoin vammat, sairaudet ja potilaankin voi hoitaa terveeksi. Tällaisia käyttöyhteyksiä ei ole kirjattu muualta itämerensuomesta.

Eräät muut käyttötavat eroavat Suomenlahden etelä- ja pohjoispuolella toisistaan hieman, vaikka liittyvätkin läheisesti toisiinsa. Näin esimerkiksi vahtimisen ja onnettomuuksien välttämisen, poissa pitämisen yhteydessä: suomen murteissa voi hoitaa tulta (jottei se leviä), tai suutansa (jottei tule sanoneeksi jotain varomatonta); samoin virossa, jossa kuitenkin näin voi hoitaa myös jokin eloton, vaikkapa katto vettä. Suomessa on tällaisessa käytössä pitää-verbi.

Toisaalta myös suomen murteissa monenlaiset tukirakenteet voivat hoitaa, siis pitää koossa tai pystyssä, vaikkapa lauttaa tai mastoa. Tämä liittyy 'kiinni pitämisen' merkitykseen: myös esimerkiksi hevosta voi hoitaa ohjaksista. Suomen murteissa tässä käytössä on keskeistä ohjaileminen, toiminnasta huolehtiminen, kun taas etelämpänä itämerensuomessa hoitaa-verbin merkitys on paljon enemmän laajentunut 'kiinni pitämisen' suuntaan.

Myös suomen murteista kirjatut merkitykset 'ottaa tai panna talteen, pitää tallessa, säilyttää' ovat paljon tavallisemmat Suomenlahden eteläpuolella, jossa ne ovat laajentuneet yhtäältä 'jossain pitämisen' ja toisaalta 'säästämisen' merkityksiin: säästäminenhän on tavallaan 'hyvin hoitamista'. Toisaalta sitä ovat myös helliminen, hyvänä pitäminen, rakastaminen ja hemmottelu, joita hoitaa-verbin vastineet ilmaisevat kaikissa lahden eteläpuolisissa murteissa. Viron saarten murteissa verbiä käytetään myös sukupuolisesta kanssakäymisestä, erityisesti eläimistä puhuttaessa.

Virossa hoidma-verbillä on myös refleksiivinen merkitys 'pysytellä poissa, välttyä'. Vatjassa taas oitaa on myös 'varoittaa'. Molemmat merkitykset ovat varmaan kehittyneet 'poissa pitämisestä'.

Alkuperä

Kantasuomen sanueelle ei tunneta vastineita mistään etäsukukielestä. On mahdollista, että sanakanta hoi- palautuu varhaiskantasuomen tai länsiuralilaisen kantakielen asuun *šojə̑-, jota on pidetty lainasanana kantairanilaisesta sanasta *stsāyáH 'varjo, suoja' (sana esiintyy mm. avestan sanassa asāiia- 'varjoton (olento)'). Jos lainaselitys on oikea, hoitaa kuuluu samaan iranilaisten lainasanojen kerrostumaan kuin esimerkiksi huhta. Samasta iranilaisesta sanueesta, myöhemmästä johdoksesta *sāyā on lainattu suoja.