hieho

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

suomen h(i)ehvo⇐
karjalan '
vepsän '
vatjan õhva
viron õhv
eteläviron (h)õhv
liivin õ’v(võ)⇐

Levikki ja merkitykset

suomi · karjala · vatja · [ viro] · liivi

Sanan merkitys on kaikkialla 'vähintään vuoden vanha poikimaton naarasnauta'.

Alkuperä

Sanasta esiintyy suomen murteissa useita muotoja, joista alkuperäisen sisäkonsonantiston ovat parhaiten säilyttäneet länsimurteissa yleinen hehvo ja Pohjois-Karjalasta tavattu hiehvo. Sananalkuinen h- ei ole alkuperäinen, vaan sanansisäisen -h-n ennakoivaa vaikutusta samoin kuin sanassa hiha < iha. Alku-h-ttomia muotoja on säilynyt mm. lounais- ja hämäläismurteissa ja ukalan (võron) Rõugõssa.

Sana on lainaa balttilaisesta muodosta *ešwā, jota liettuassa vastaa ašva, vanhassa kielessä myös eschwa (sananalkuiset a- ja e- vaihtelevat liettuassa yleisesti). Sana merkitsee 'tammaa'. Samaa kantaa on myös muinaispreussin aswinan 'tammanmaito'. Liettuan sana on feminiinijohdos indoeurooppalaisissa kielissä yleisestä hevosta merkitsevästä sanasta, jota vastaa esimerkiksi latinan equus. Sana on varmaankin lainattu merkityksessä 'naaraspuolinen (t. vielä lypsämätön) kavio- t. sorkkaeläin', koska sukupuoli näyttää kantasuomen kaudella olleen lajia tärkeämpi erottelukriteeri ainakin tuotantoeläinten nimityksille, vrt. härkä.