heittää

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

suomen heittää
karjalan heitteä
vepsän heitta
vatjan eittää
viron heitma
eteläviron heitmä
liivin eitõ

Levikki ja merkitykset

Heittää-verbillä on kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä perusmerkityksenä konkreettinen 'nakata, viskata' sekä erilaisia tästä johdettuja, samantapaiseen liikkeeseen liittyviä tai kuvaannollisia käyttöjä. Laajalevikkisiä merkitysryhmiä ovat esimerkiksi

'panna pois, riisua yltään' (etenkin suomen itämurteissa ja sen itäpuolisissa kielissä),

'jättää, hylätä' tai 'lopettaa, lakata' (yleinen muualla paitsi suomen länsimurteissa ja liivissä),

'heittäytyä, muuttaa asentoa' sekä 'ruveta, muuttua joksikin' (esim. "(sää) heittää kylmäksi", etenkin Suomenlahden eteläpuolisissa kielissä).

Alkuperä

Ilmeisesti heittää-verbin keskikantasuomalainen edeltäjä *šejttä- on lainattu kantagermaanin verbistä *sējan-, jonka jatkajia ovat muun muassa gootin saian, saksan säen, muinaisnorjan sá ja nykyruotsin så 'sirottaa, kylvää'.

Selityksen tekee hieman epävarmaksi -ttä-aines, koska se on selitetty kausatiivijohtimeksi -ttA, jonka avulla ei kantasuomeen ole lainattu montakaan verbiä. Useimmat lainaverbit on otettu kantasuomeen pelkän *-tA-päätteen avulla. Näin on voinut lainautua myös heittää, jos sen lähtömuotona on ollut kantagermaanin preesensin yksikön kolmas persoona *sējiþ; lainattua ainesta olisi tällöin heit-. Joka tapauksessa lainaverbi pitää olettaa alun perin kolmitavuiseksi *šejit-tä-, koska kolmen konsonantin yhtymiä kuten jtt ei kantasuomessa ollut.

Saman germaanisen verbin myöhemmästä asusta on nähtävästi lainattu myös haja, hajottaa.