EVE:haja

From Sanat

Etusivutunnus madallettuna.jpg

haja

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *haja

  • suomen haja-
  • karjalan hajallah←
  • vepsän hajeta←
  • vatjan '
  • viron '
  • eteläviron hajo←
  • liivin '

Levikki ja merkitykset

suomihajalla
suomi(hajota)
karjala
eteläviro
(vatja), Erillään tai levitettynä olemista merkitsevä suhdesana hajallaan esiintyy suomen ja karjalan murteissa sekä lainana vatjassa ja viron koillisrannikkomurteessa, vastaavat adjektiivit hajallinen ja hajanainen lähinnä suomessa. Etelävirossa käytössä on o-vokaalinen variantti hajovala 'hajallaan'. Verbi hajota on tavattu merkityksessä 'hajaantua' suomen lisäksi vienankarjalasta ja etelävirosta; inkeroisessa tätä vastaa refleksiivijohdos hajjoissa. Kausatiiviverbi hajo(i)ttaa merkityksessä 'levittää, saada hajaantumaan' on yhteinen suomelle, inkeroiselle ja joillekin suomen naapurissa puhutuille karjalan pitäjänmurteille. Suomessa näille verbeille on 'osiin hajaantumisesta' kehittynyt 'rikkoutumisen' ja 'rikkomisen' merkitykset. Lyydissä ja vepsässä sen sijaan hajotta merkitsee 'kadottaa' ja hajeta tai hajata 'kadota, eksyä'.

Alkuperä

Itämerensuomen haja-sanueen sukulaisiksi on aiemmin arveltu eteläsaamen verbiä saajenidh 'hajaantua (porotokka)' sekä muun muassa 'raatoa' merkitseviä komin шой- ja udmurtin шӧй-sanoja. Nämä eivät kuitenkaan vokaalien kannalta ole hyväksyttäviä rinnastuksia.

Todennäköisesti haja-sanueen keskikantasuomalainen edeltäjä *šaja- on lainattu pohjoiskantagermaanin verbistä *sājan-, jonka jatkajia ovat muinaisnorjan ja nykyruotsin 'sirottaa, levittää, kylvää'. Lainaselityksen tekee hieman epävarmaksi se, että oletettu lähdesana on verbi, kun taas itämerensuomessa alkuperäisemmän näköinen haja-kantavartalo esiintyy lähinnä adverbeissä ja adjektiiveissa ja hajo(i)-verbivartalo näyttää tästä johdetulta.

Saman germaanisen verbin varhaisemmasta muodosta on mahdollisesti lainattu myös verbi heittää.