Etymologiadata:imsm:heittä-

*heittä-

Vastineet:

• Suomi: heittää
• Karjala: heitteä
• Vepsä: heitta
• Vatja: eittää
• Pohjoisviro: heitma
• Eteläviro: heitmä
• Liivi: eitõ

mksm. *heittä- (P.K.)

Keskustelu

Tälle sanalle ei ole täällä esitetty varhais- tai keskikantasuomen rekonstruktiota, vaikka sanalle on kuitenkin varsin uskottava germaaninen lainaetymologia, joka vaatisi palautumista vanhempaan *š:lliseen asuun. Hyväksymmekö Koivulehdon germaanietymologian kuitenkin, vai onko vastaväitteitä? LÄGLOS hyväksyy. Tietysti johdosetymologia, jossa vain ensitavu on lainaa on aina väkisinkin hieman hypoteettinen, mutta en itse pitäisi tätä suurena ongelmana. --Sampsa Holopainen (keskustelu) 6. helmikuuta 2021 kello 01.58 (EET)

Varmuutta tästä on hankala saada, mutta sikäli kyllä lupaava selitys, että tällaisen yliraskaan vartalon täytyy muutenkin olla johdosperäinen. Jonkinlaiseen √hei-vartaloon tuntuvat muuten viittaavan myös heija ja heilua; voi olla että kyse on samasta kuin tässäkin — riippumatta siitä onko se alun perin germaanista vai ei. (Toisaalta varoittavana esimerkkinä löytyy samaa merkityskenttää vielä heivata, joka onkin nuori ruotsalaislaina ihan eri sanueesta.) --J. Pystynen (lähetä viesti) 7. kesäkuuta 2021 kello 23.54 (EEST)