Etymologiadata:imsm:heittä-
*heittä-
Vastineet:
- Suomi: heittää
- Karjala: heitteä
- Vepsä: heitta
- Vatja: eittää
- Pohjoisviro: heitma
- Eteläviro: heitmä
- Liivi: eitõ
mksm. *heittä- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
heittää (Agr; yl.) ’(ver)werfen; aufgeben’, heitto, heittiö, heittäytyä jne.
~ ink heittǟ ’heittää, jättää’ | ka heitteä ’heittää, viskata, paiskata; panna pois, riisua yltään, laskea käsistään; jättää, hylätä; lopettaa, lakata; erottaa toimesta; alentaa hintaa t. palkkaa’ | ly heit́t́ädä, heittada ’jättää, panna kädestään jhk; laskea alas, pudottaa; riisua; lakata; hylätä, jättää pulaan; huoistaa’ | ve heitta (prs. heitab), hītta ’ottaa pois; heittää; lakata; riisua; varastaa’ | va eittǟ, (Kukk) heittǟ ’jättää; hylätä; heittää’ | vi heita ’heittää, nakata’ | li eitə ’heittää; luoda, poikia ennen aikojaan; ruveta, tulla (esim. kylmä, pimeä); perustaa, rakentaa’. — Sm > lpN hæiˈtet (E Lu) ’jättää, lopettaa; hylätä’.
~ ink heittǟ ’heittää, jättää’ | ka heitteä ’heittää, viskata, paiskata; panna pois, riisua yltään, laskea käsistään; jättää, hylätä; lopettaa, lakata; erottaa toimesta; alentaa hintaa t. palkkaa’ | ly heit́t́ädä, heittada ’jättää, panna kädestään jhk; laskea alas, pudottaa; riisua; lakata; hylätä, jättää pulaan; huoistaa’ | ve heitta (prs. heitab), hītta ’ottaa pois; heittää; lakata; riisua; varastaa’ | va eittǟ, (Kukk) heittǟ ’jättää; hylätä; heittää’ | vi heita ’heittää, nakata’ | li eitə ’heittää; luoda, poikia ennen aikojaan; ruveta, tulla (esim. kylmä, pimeä); perustaa, rakentaa’. — Sm > lpN hæiˈtet (E Lu) ’jättää, lopettaa; hylätä’.
Epävarman selityksen mukaan vksm *šej-ttä- < vkgerm *sēja- ~ sēje- ’kylvää’, vrt. ieur *sē(i)- ’lähettää pois, heittää, pudottaa; kylvää’.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1856 WotGr 123 (sm ~ va vi)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 84 (+ ve)
- Budenz 1867 NyK 6 405 (+ li)
- Budenz 1879 BB 4 235 (lp < sm)
- SKES 1955 65 (+ ka ly ? lpE sėttet ’lopettaa’ ? votj še̮tni̮ ’asettaa lyhteitä riiheen’)
- Koivulehto 1980 CQuiIFU 2 141 (< vkgerm)
- Häkkinen 1987 ES 47
- UEW 1988 781 (sm ? lp ? syrj)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
Etymologiadata:imsm:heittä-/th
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Tälle sanalle ei ole täällä esitetty varhais- tai keskikantasuomen rekonstruktiota, vaikka sanalle on kuitenkin varsin uskottava germaaninen lainaetymologia, joka vaatisi palautumista vanhempaan *š:lliseen asuun. Hyväksymmekö Koivulehdon germaanietymologian kuitenkin, vai onko vastaväitteitä? LÄGLOS hyväksyy. Tietysti johdosetymologia, jossa vain ensitavu on lainaa on aina väkisinkin hieman hypoteettinen, mutta en itse pitäisi tätä suurena ongelmana. --Sampsa Holopainen (keskustelu) 6. helmikuuta 2021 kello 01.58 (EET)
- Varmuutta tästä on hankala saada, mutta sikäli kyllä lupaava selitys, että tällaisen yliraskaan vartalon täytyy muutenkin olla johdosperäinen. Jonkinlaiseen √hei-vartaloon tuntuvat muuten viittaavan myös heija ja heilua; voi olla että kyse on samasta kuin tässäkin — riippumatta siitä onko se alun perin germaanista vai ei. (Toisaalta varoittavana esimerkkinä löytyy samaa merkityskenttää vielä heivata, joka onkin nuori ruotsalaislaina ihan eri sanueesta.) --J. Pystynen (lähetä viesti) 7. kesäkuuta 2021 kello 23.54 (EEST)
- Ehdotan harkittavaksi, että heittää-tyyppiset verbit olisivat lainautuneet samoin kuin loistaa-tyyppiset, mutta ennen kuin germaanisen kantakielen yksikön toisen persoonan pääte *-z kantaskandinaavissa laajeni yksikön kolmannen tehtävään ja syrjäytti *-þ-päätteen. Lähtömuotoina olisivat siis aiempi preesensin yks. 3. *sējiþ, josta → *še(j)it-tä- ja myöhempi preesensin yks. 3. *glōjiz, josta → *lo(j)is-ta-. Tällöin ei tarvitsisi olettaa verbilainojen integroituneen kausatiivijohtimella tai millään muullakaan kuin tavallisella tA-verbistimellä.--Sjunttila (keskustelu) 31. lokakuuta 2022 kello 16.08 (EET)