EVE:hapan

Sanatista

hapan

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *hap̆poin

  • suomen hapan
  • karjalan hapan
  • vepsän hapan-
  • vatjan apoo
  • viron hapu
  • eteläviron hapu
  • liivin appõn

Levikki ja merkitykset

vanha kirjasuomi · suomi · karjala · vatja apaa · vatja apoo · viro · liivi

Sana merkitsee koko itämerensuomessa yksiselitteisesti 'hapanta'.

Alkuperä

Hapan-sanan yksikön nominatiivista tavataan vanhassa kirjasuomessa myös asua hapoin. Se vastaa äänteellisesti vatjan, viron ja eteläviron asuja, joiden toisessa tavussa on pyöreä vokaali. Nykysuomen ja itäisten lähisukukielten hapan (ja vatjan apaa) -tyyppisiin muotoihin on taivutusvartalosta happama- levinnyt -a-.

Sanan vastineita etäsukukielissä ovat ersän чапамо, mokšan šapama 'happamuus, hapan' sekä niittymarin шопо ja vuorimarin шапы 'hapan'. Marin muodot palautuvat kantauralilaiseen rekonstruktioon *šappa, josta viimeistään länsikantauralissa on johdettu kantasuomen ja mordvalaiskielten sanojen esimuoto *šappama.

Uralilaisen kielikunnan länsipuoleen rajoittuvan levikin takia on pidetty mahdollisena, että sana on varhainen laina jostakin tuntemattomasta kielestä kantauralin läntisiin murteisiin.

Aiemmassa tutkimuksessa sanan hapan yhteyteen liitetyt ugrilaisten kielten sanat kuten unkarin savanyú 'hapan' eivät epäsäännöllisten äännevastaavuuksien takia voi mitenkään kuulua samaan uralilaiseen sanueeseen.