EVE:hama

From Sanat

hama

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *hama

  • suomen hama
  • karjalan '
  • vepsän '
  • vatjan '
  • viron amma←
  • eteläviron ammak←
  • liivin amā

Levikki ja merkitykset

suomi · viro amatsi · viro ammaga · viro hamanik · eteläviro · liivi

Suomen hama-sanalla viron, eteläviron ja liivin mahdollisine vastineineen on kolmenlaisia merkityksiä. Vain suomen länsimurteissa, pääasiassa hämäläismurteiden pohjoisella puoliskolla hama on 'erehdys, virhe, kommellus, vahinko, onnettomuus, vastoinkäyminen, vaikeus, vastus' tai peräti 'hukka, perikato' ja näihin merkityksiin sopiva lievä voimasana 'pahus'.

Yleisemmin suomessa hama vahvistaa adverbia asti tai saakka, kun ilmaistaan pitkää matkaa tai aikaa: hamasta lapsuudesta asti. Samoin käytetään myös viron itäisen Kodaveren murteen sanaa ammaga ja eteläviron alueen eteläisimmässä kolkassa sanaa ammak. Varmaankin tähän ryhmään liittyy myös viron pohjoisrannikon Kuusalun huudahdus hamanik!, suunnilleen 'ihanko totta!'. Konkreettisemmin 'kaukana' on eteläpohjalaismurteen hamasa ja suomen itämurteistakin tunnetaan ei hamaan aikaan 'ei pitkään aikaan'.

Liivin amā sitävastoin on kvanttori 'koko (asia)', monikossa 'kaikki'. Siihen saattaa liittyä myös Viron lounaisimman pitäjän Häädemeesten amatsi, jonka merkitys lienee suunnilleen 'peräti, suorastaan'.

Alkuperä

Hama-sanalle ei tunneta hyväksyttävää etymologiaa. Ei ole edes selvää, liittyvätkö kaikki itämerensuomen hama-sanat alun perin yhteen. Ainakin länsisuomalaiset merkitykset 'erehdys; perikato; pahus' eroavat muista niin paljon, että niitä pitäisi käsitellä omana hama-sananaan. Liivin amā 'koko, kaikki' saattaa sekin olla erilähtöinen kuin muut. Nämä kaikki muodot voivat kuitenkin periytyä samanlaisesta myöhäiskantasuomen asusta *hama.

Viron itämurteen ammaga ja eteläviron ammak eroavat näistä äänteellisesti pitkän m-äänteensä takia, sillä sitä ei voi selittää asusta *hama minkään säännöllisen äänteenmuutoksen tuloksena. Eteläviron etelälaidalla on sitä paitsi yleisesti säilynyt sananalkuinen h-, joka muodosta ammak puuttuu. Näissä sanoissa onkin vartalona amma-, joka lienee syntynyt, kun kantasuomen *hama on sulautunut yhteen sanan *ammu 'kaukainen aika; kauan sitten' kanssa.