EVE:ammoin
ammoin
Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio
Kantasuomen *ammë⇒
- suomen ammoin
- karjalan ammuin
- vepsän amu
- vatjan ammuin
- viron ammu
- eteläviron ammuq
- liivin amū
Levikki ja merkitykset
Suomen ammoin tunnetaan monista – ei kuitenkaan kaikista – itä- ja pohjoismurteista, mutta idempänä sillä on vastineita kaikkialla inkeroisesta vepsään, samoin koko Suomenlahden eteläpuolisessa itämerensuomessa. Adverbin ammoin merkitys on kaikkialla 'kauan sitten, aikoja sitten', moniaalla myös 'saati' tai 'ainakin, ainakaan'.
Alkuperä
Ammoin on monikon instruktiivimuoto aikaa ilmaisemassa samaan tapaan kuin aamuin tai illoin. Tällaisia oi-diftongillisia muotoja sanasta on kuitenkin vain suomessa ja varsinaiskarjalassa. Useammat itämerensuomen muodot ovat suomen Laatokan Karjalan murremuodon ammuin vastineita. Niinpä myöhäiskantasuomeen voi rekonstruoida päätteettömäksi muodoksi *ammu. Variantti ammoin on varmaan syntynyt tämän *ammu-sanan ja merkitykseltään samankaltaisen *hama-sanan sulaumana (joko niin, että myöhäiskantasuomen *ammu ja *hama ovat sekoittuneet vartaloksi *amma, josta on muodostettu instruktiivi ammoin, tai niin, että ammuin on sekoittunut hama-sanan instruktiiviin hamoin).
Sanalla on myös variantteja, joissa on lyhyt -m-: suomessa kaakkoismurteissa ja jo Agricolan teksteissä amu ja amut. Lyydissä ja vepsässä on amu ja liivinkin sanan amū lyhyt -m- saattaa olla vanha. Nämäkin lienevät sulaumia *ammu + *hama.
Myöhäiskantasuomen *ammu selittyy *w-johdoksena (< *ammə̑-w) kantauralin sanasta *ammə̑, jota jatkavat saamessa mm. pohjoissaamen оamis 'vanha' (vastineet muissakin saamelaiskielissä), ersän умок 'ammoin', unkarin ó 'vanha, muinainen' ja varmaankin myös nenetsin ŋawǝna 'ennen, muinoin'.