Etymologiadata:imsm:hama
*hama
Vastineet:
mksm. *hama < vksm. *? (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
~ vi murt. amma, ammak ’asti’, ammak otsani ’loppuun asti’, ammagast ’kunnes, yksinpä’, hamanik, hamaga ’niin, vai niin, tosiaan’, amatsi ’ilmi, julki’ | li amā ’kaikki, koko’, a. sīeks ’siitä huolimatta’, a. sūr ’suurin’
- Ahlqvist 1871 hama 45–48 (sm ~ vi li)
- VW 2 1876 149 (+ ostj)
- *Toivonen Vir 1951 300–05 (? + vog; ? ostj)
- SKES 1955 53 (vog yhdistetty epäillen, ostj epäilyksittä)
- UEW 1988 52 (sm ~ vog ostj epäilyksittä)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
Hylätty etymologia: = mns ha, ks. Aikio 2015 LU: 4.
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Eteläiset vastineet
Viron muodot amma, am̄a, oma 'aina, hamaan (jhk. asti)' esiintyvät Müllerin saarnoissa 1600–06. SKES ja SSA liittävät ne hama-sanaan, mutta Alvre KjK 1974: 10 on ehdottanut niiden kuuluvan *ammë-sanueeseen.
Geminaattamuotoja on kirjattu myös võron kielialueen eteläisimmästä kolkasta, Harglasta ja Rõugõsta – ammak 'aina, hamaan (jhk. asti)' –, samoin pohjoisviron itämurteesta Kodavereltä – ammaga '(niin) kaukana, kaukaa, kauas'. Kummassakin on puolipitkä -m-. Etelävironkielisessä Awerbachin tekstissä vuodelta 1589 on ammo 'aina jstak', mutta Agenda Parvassa 1622 yhdellä m:llä kirjoitettu amak. Wiedemannin sanakirjasta ovat amma, ammak, ammu, ammo 'asti', ammak otsani 'loppuun asti', ja siinäkin niiden kohdalla on 'S(üd), S(üd)O(st), d' sekä 'alt' eli ilmeisesti vanha kirjakieli (SSA:n muotoa ammagast 'kunnes, yksinpä' en löydä muualta). Kenties Müllerinkin muodot ovat eteläistä tai itäistä vaikutusta?
Yksinäis-m-llisiä ovat Kuusalun hamanik 'niin, vai niin, tosiaan' ja Häädemeesten amatsi 'suorastaan (?)', joita on maantieteellisistä syistä helppo pitää vaikutuksena suomesta ja liivistä.
Geminaatiota ei voi perustella millään säännöllisellä äänteenmuutoksella, joten taipuisin tässä Alvren kannalle, huolimatta merkityksen yhteneväisyydestä suomen hama-sanan kanssa. Harglassa ja Rõugõlla on sitä paitsi sananalkuinen h- säilynyt yleensä hyvin. --Sjunttila (keskustelu) 10. tammikuuta 2023 kello 00.26 (EET)
Merkityssuhteista
Myös yhteys eri (h)ama-merkitysten välillä on liian hatara, että välttämättä pitäisin niitä yhtenä sanana. Länsisuomessa on 'erehdys, virhe, kommellus, vahinko, onnettomuus, vastoinkäyminen, vaikeus' ja 'hukka, perikato' (?? ~ hamara), jostain SMS:n toimituksen oikusta kumminkin eri merkitysryhmissä. Yleissuomalainen on 'aina (jossakin, jostakin, jonnekin) asti', ahtaammin länsisuomalainen 'kaukana', mutta lähisukukielissä sillä ei ole vastineita muualla kuin Kuusalussa mainittu hamanik 'niin, vai niin, tosiaan'. Liivin ama 'kaikki, koko' ei välttämättä liity kumpaankaan. --Sjunttila (keskustelu) 10. tammikuuta 2023 kello 01.42 (EET)
- Mielenkiintoinen on muös hamuta, joka lyhyen a:nsa puolesta näyttää liittyvän tähän mutta muutoin (merkitys, u-vartalo) näyttäisi tulevan lähemmäs sanueita haamu ~ hahmo ym. 'kajastava asia' ja haamata ym. 'hapuilla'. Pitäisikö tämän pohjalta epäillä, että myös hama tulevaisuus jne. ei olekaan kirjaimellisesti 'kaukainen tulevaisuus' vaan metaforisempi 'haamuinen, häämöttävä' tulevaisuus?
- Merkitysopin selvittelyn kannalta vrt. myös Toivonen 1951 Vir., Etymologisia huomioita 123, jossa lähinnä kumotaan vanhempia Setälän ja Karstenin ehdotuksia laina-alkuperästä mutta joissa voisi ollakin jotain rehabilisoitavaa; etenkin kun etäsukukielistä mansin lyhyt *a ei sovi ims. *a:n kanssa yhteen, viittaisi pikemmin asuun *čuma, josta asusta myös hantin sanat saattaisivat juontua; ja Ante on huomauttanut (*toci-sanueen uudessa etymologiassaan) itämerensuomeen oletetun kehityksen *č- > *š- (> h-) perustuvan yleisemminkin aika heikkoon aineistoon. --J. Pystynen (lähetä viesti) 10. tammikuuta 2023 kello 16.58 (EET)