halea

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *halëda

suomen ha(a)lea
karjalan '
vepsän '
vatjan '
viron hale
eteläviron hallõ
liivin alāstõ←

Levikki ja merkitykset

Halea ei kuulu suomen yleiskielen sanastoon, mutta on tavallinen sekä suomen lounais- että itämurteissa ja esiintyy myös pohjoismurteissa. Sanasta tavataan harvinaisena myös pitkävokaalinen variantti, mutta haalea on eri lähtöä.

Sanalla on vastineet inkeroisessa sekä kaikilla viron ja eteläviron murrealueilla. Sitä käytetään adjektiivina merkityksissä 'haikea, surullinen, alakuloinen; hellä, lempeä, herkkä, armollinen', virossa ja etelävirossa näitten lisäksi myös merkityksissä 'surkea, kurja, säälittävä'. Lisäksi se on käytössä substantiivina merkityksissä 'sääli, surku, ikävä'.

Varsinaiskarjalassa ja savolaismurteissa esiintyy myös erilähtöinen halie ~ hallee ym. merkityksissä 'mieluinen, rakas' ja 'ahne, perso'. Se on varmaankin haluta-verbin johdos.

Alkuperä

Halea on luultavasti johdettu kantasuomalaisesta, mutta kaikkialta itämerensuomesta sittemmin kadonneesta substantiivista *hala, jonka merkitykseksi voidaan rekonstruoida 'harmi, sääli'. Samasta substantiivista on johdettu myös verbejä, esimerkiksi eteläviron haladaq 'valittaa' ja viron halastada 'armahtaa; auttaa hädässä'.

Substantiivi *hala on tällöin pääteltävissä balttilaiseksi lainaksi sanasta, jota liettuassa vastaa žala 'harmi, haitta; onnettomuus; sairaus; riita' ja venäjässä prefiksijohdos на