armo

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *armo

suomen armo
karjalan armo
vepsän armod⇐
vatjan armo
viron arm
eteläviron arm
liivin arm

Levikki ja merkitykset

Sanan armo päämerkityksiä ovat 'laupeus, suopeus, sääli, armahdus'; suunnilleen tässä merkityksessä se esiintyy suomessa, karjalassa, vatjassa, virossa ja liivissä. Virossa ja liivissä tavallisin on kuitenkin vahvempi merkitys 'rakkaus', ja vepsässä armod ovat 'hyväilyjä'.

Itäisessä itämerensuomessa ja vatjassa esiintyy 'orpoa' merkitsevä johdos armoto(i)n, joka siis on alkuaan 'suopeutta, rakkautta vailla oleva'.

Alkuperä

Kantasuomen *armo on germaanista laina-alkuperää. Suoraksi lainalähteeksi sopisi äänteellisesti parhaiten kantagermaanin *armōn-, jota jatkaa muinaisskandinaavin arma 'kurjuus'. Merkityksen kannalta paremmin sopisi kuitenkin saman kannan johdos *armē(j)ōn-, jota edustaa gootin armaiō 'armeliaisuus, laupeus'. Mahdollista on myös, että armo on johdettu kantasuomessa verbistä armahtaa tai armaita (: armaitsen), jotka ovat adjektiivin armas ohella myös lainaa kyseisestä kantagermaanin sanueesta.