armas

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *armas

suomen armas
karjalan armas
vepsän armaz
vatjan armaz
viron armas
eteläviron armas
liivin ārmaz

Levikki ja merkitykset

Armas on kaikkialla itämerensuomessa 'rakas'. Monin paikoin tätä adjektiivia käytetään myös merkityksissä, jotka eivät suoraan liity suhteeseen ('jollekulle rakas'): armas voi olla 'ihana, kaunis, suloinen, söpö', 'miellyttävä, mieluisa, hyvä', 'hyväluontoinen, ystävällinen, hellä', suomen itämurteissa myös 'halukas, altis'. Suomessa armas on myös substantiivi 'rakastetun' merkityksessä, mutta etelävirossa merkityksessä 'sääli'.

Alkuperä

Kantasuomen *armas on saatu kantagermaanin sanasta *armaz, jonka jatkajia ovat mm. muinaisislannin armr 'onneton, kurja, surkea, köyhä' ja nykyruotsin arm 'raukka, parka, säälittävä'. Etymologia on yleisesti hyväksytty, vaikka se edellyttääkin merkityksenmuutosta. Tällaiset muutokset ovat tavallisia henkisiä ominaisuuksia kuvaavilla sanoilla. Kantasuomeen sana on voitu saada 'sääliteltävän' merkityksessä, joka sitten on parhaiten säilynyt etelävirossa.

Sama 'säälin' merkitysvivahde löytyy suomessakin johdoksesta armahtaa, joka tosin saattaa samanmerkityksisten verbivarianttien, suomen vanhan kirjakielen armaita- ja viron armatseda kautta olla erillistä lainaa saman germaanisen sanueen verbistä *armē(ja)n- > muinaisyläsaksan ir-barmēn, gootin (ga-)arman 'sääliä'. Samasta germaanisesta sanueesta on lähtöisin myös suomen armo, joskaan senkään tapauksessa ei ole aivan selvää, onko kyse suorasta lainasta vai itämerensuomessa syntyneestä johdoksesta.