Etymologiadata:imsm:armo
*armo
Vastineet:
mksm. *armo (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
armo (Agr; yl.) ’hyvyys, laupeus, suopeus, suosio, armahdus, (murt.) sääli / Güte, Barmherzigkeit, Gunst, Gnade, Mitleid’, armelias, armias, armiainen (Agr), armu ’rakastava, hyvä’, armo(i)llinen ’suopea, säälivä’; armo(i)ttaa, armahtaa (ks. tätä), armaita (kaikki jo Agr)
~ ink armo ’armo’, armollīn ’arka, pelokas’, armullīn ’armollinen’, armotoin ’orpo’ | ka armo ’armo, sääli, ystävyys, turva, huoma’, armotoi(n) ’orpo’, armata ’armahtaa jne.’ | ly armoine (itk.) ’omainen, rakas’, armotoińe ’orpo’ | ve armod (mon.) ’hyväilyt’, armotoi(n) ’orpo’ | va armo ’laupeus; almu’, arme̮toi ’armoton, köyhä, orpo’ | vi arm (g. -u) ’rakkaus, suosio; armo, sääli; suru’, armutu ’armoton, säälimätön’ | li arm ’rakkaus, sääli, armo; lepo, rauha’ (sm > lpN arbˈmo (E Pi Lu In Ko) ’armo’).
~ ink armo ’armo’, armollīn ’arka, pelokas’, armullīn ’armollinen’, armotoin ’orpo’ | ka armo ’armo, sääli, ystävyys, turva, huoma’, armotoi(n) ’orpo’, armata ’armahtaa jne.’ | ly armoine (itk.) ’omainen, rakas’, armotoińe ’orpo’ | ve armod (mon.) ’hyväilyt’, armotoi(n) ’orpo’ | va armo ’laupeus; almu’, arme̮toi ’armoton, köyhä, orpo’ | vi arm (g. -u) ’rakkaus, suosio; armo, sääli; suru’, armutu ’armoton, säälimätön’ | li arm ’rakkaus, sääli, armo; lepo, rauha’ (sm > lpN arbˈmo (E Pi Lu In Ko) ’armo’).
Samaa germ alkuperää kuin armas, ks. tätä.
Lähdekirjallisuus:
- Hallenius 1732 BorFenn 43 (sm ~ goot)
- Ganander 1786 NFL 1 28a, 29 (+ vi)
- Sjögren 1849 MélR 1 187 (sm armahtaa ~ vi li)
- Diefenbach 1851 VWGoth 1 69, 424 (+ lp)
- Ahlqvist 1856 WotGr 122 (+ va)
- Thomsen 1869 GSI 112 (< germ, vrt. arsmas)
- Wiklund 1894 LpChr 56 (lp < sm < ksk)
- SKES 1955 24 (+ ka ly ve)