EVE:aivo

From Sanat

aivo

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *aivo

  • suomen aivo
  • karjalan aivo
  • vepsän aiv
  • vatjan aju
  • viron aju
  • eteläviron ajo
  • liivin '

Levikki ja merkitykset

Sanasta on itämerensuomessa kuusi äännevarianttia, joiden väliset suhteet ovat epäsäännölliset. Seton kielessä on (monikollinen) aivõq, inkerinsuomessa ja inkeroisessa aiva(t), suomen pohjoismurteissa, isossa osassa hämäläismurteita, inkerinsuomessa ja kaikkialla pohjoisen itämerensuomen itäosassa aivo(t), suomen lounais-, hämäläis- ja savolaismurteiden pohjoisosissa aivu(t), suomen lounaismurteissa, etelähämäläisissä murteissa, itämurteiden eteläosissa, inkeroisessa, vatjassa ja koko pohjoisvirossa aju(t/d) ja etelävirossa ajo.

Kaikki variantit merkitsevät aivoja ja niitä käytetään yleensä monikollisina. Myös yksikkö esiintyy siellä täällä itämerensuomalaisissa murteissa aivan samassa merkityksessä; viron kirjakielessä aju on yleensä yksiköllinen.

Karjalan aivo(t) ja vatjan aju(t) merkitsevät myös '(luu)ydintä'.

Alkuperä

Kantasuomen *aivo on uralilainen perintösana, jonka vastineita ovat pohjoissaamen vuoigŋašat 'aivot' (johdos, monikko, vastineet myös luulajan- ja inarinsaamessa) ja unkarin agy 'aivot'. Kantauralin sana rekonstruoidaan asuun *ajŋǝ̑, jonka suora jatkaja voi olla seton aivõq. Myöhäiskantasuomen *aivo edustaa vanhaa johdosta, joka palautuu varhaiskantasuomen asuun *ajŋǝ̑-w.

Muodot aju ja ajo eivät ole voineet syntyä säännöllisten äänteenmuutosten kautta myöhäiskantasuomen *aivo-asusta. Ne voivat selittyä alun perin erilähtöisinä, kenties ajaa-verbin johdoksina. Aivu on todennäköisesti sulaumamuoto *aivo + *aju.

Mokšamordvan uj 'aivot; ydin' on yhdistetty samaan uralilaiseen sanueeseen. Yhteys osoittaisi myös sanan merkityksen 'ydin' ikivanhaksi, mutta sitä on äännesyistä pidetty epävarmana.