ajaa

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *aja-

suomen ajaa
karjalan ajoa
vepsän ajada
vatjan ajaa
viron ajama
eteläviron a(j)ama
liivin a’jjõ

Levikki ja merkitykset

Ajaa on hyvin monikäyttöinen transitiiviverbi, jonka merkityksen ydintä on jonkun tai jonkin liikuttaminen tämän oman voiman avulla. Ajaminen voi olla mm. metsästämistä, johdattamista, hätyyttämistä, karkottamista, siirtämistä, kuljettamista, ratsastamista, hiihtämistä, kyntämistä tai astumista (parittelua), abstraktisti myös jonkin asian pakottamista, edistämistä tai tavoittelua. Kaikkiin toissijaisiin merkityksiin ei liity ajettavan oma liikevoima: ajamiseksi kutsutaan myös esimerkiksi asettelemista, keräämistä, kerjäämistä, kokoamista, työntämistä, tunkemista, erittämistä tai (esimerkiksi karvojen) poistamista. Verbin käyttötavat poikkeavat eri puolilla itämerensuomea hieman toisistaan, mutta yleiskuva on kaikissa kielissä sama.

Alkuperä

Kantasuomen sana palautuu kantauralin verbivartaloon *aja-. Vastineita ovat pohjoissaamen vuodjit 'ajaa' (vastineet muissa saamen kielissä), komin войны 'karata (hevosista)', udmurtin уйыны 'ajaa takaa' sekä itämansin wujt- 'ajaa takaa'.

Kantauralin sana on luultavasti lainaa jostakin kantaindoeuroopan verbin *h₂eǵ- 'ajaa' jatkajasta, mutta tarkasta lainanantajakielestä ja lähtömuodosta on esitetty eriäviä näkemyksiä. Kantaindoeuroopan verbiä jatkavat mm. muinaisindoarjan ájati 'ajaa', kreikan ἄγω 'ajan, menen', latinan agere 'tehdä, toimia', kymrin â 'menee' sekä muinaisskandinaavin aka, ruotsin åka, 'ajaa'.