ahtaa

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *akta-

suomen ahtaa
karjalan ahtoa
vepsän ahtta
vatjan ahtaa
viron ahtma
eteläviron atma
liivin '

Levikki ja merkitykset

suomi · karjala · vatja · viro · eteläviro

Verbi ahtaa vastineineen puuttuu itämerensuomessa vain liivistä. Kaikkialla muualla sitä käytetään viljan asettamisesta lyhteinä riihen parsille kuivamaan (ennen riihen puimista). Useimmissa murteissa ahtaa voi sekä riihen että lyhteitä riiheen.

Ahtaminen merkitsee muunkinlaista kuivumaan ripustamista: yleensä verkkojen, mutta siellä täällä myös vaatteiden tai lakanain ripustamista narulle. Tämä merkitys kuitenkin puuttuu etelävirosta, jossa ahtaminen onkin verkon tai nuotan laskemista vesille.

Verbillä on muunkinlaisia merkityksiä, joista yleisin on 'syödä ylen määrin, ahmia' – se tunnetaan kaikkialla paitsi suomen lounaismurteissa, lyydissä ja vepsässä. Siellä täällä suomen ja eteläviron murteissa puhutaan suuresta lumentulosta lumen ahtamisena (ilman subjektia). Suomessa ahtaminen on yleisemminkin jonkin tilan tunkemista tai sullomista täyteen, siellä täällä myös (itsensä) tunkemista, ahtautumista jonnekin, toisaalla taas ahdistamista, hätyyttämistä tai päälle käymistä.

Alkuperä

Viimeksi mainitut, 'kuivaamiseen' ja 'ripustamiseen' liittymättömät merkitykset ovat syntyneet adjektiivin ahdas vaikutuksesta.

Verbi ahtaa on kuitenkin eri alkuperää ja sillä on ripustamista merkitseviä vastineita itämerensuomen kaukaisimmissa etäsukukielissä: pohjoishantin eγət- (vastineineen muissakin hantin kielissä) 'panna riippumaan, kuivumaan (esim. verkko, liina orrelle); hirttää' ja nenetsin ŋida- 'ripustaa; punnita' (vastineineen muissakin samojedikielissä). Saamessa ei itse verbi ole säilynyt, mutta eteläsaamesta tavataan sen johdos voektenje 'maahan isketty paalu verkkojen kuivattamista varten'. Itämerensuomessa taas on maanviljelyskulttuuri synnyttänyt ja nostanut yleisimmäksi viljan kuivumaan asettamisen merkityksen.

Mokšan vastine aftəms 'virittää, pingottaa, jännittää' merkitsee murteissa myös 'laskea (verkko)', siis samaa kuin eteläviron atma. Sen johdos, mokšan aftə̑ma on '(kala)verkko; ansa, lanka'. Lähelle tätä tulee myös marin johdoksen merkitys оптыш 'ansalanka (hevosen jouhesta)', jonka lähtömuotona on pidetty yleismerkityksistä verbiä опташ (preesens оптем) 'asettaa ym.', koska оптыш опташ on 'virittää ansa', mutta marin verbillä on paljon muitakin merkityksiä, joten sen asema ahtaa-verbien vastineena on epävarma. Kuitenkin myös komin vastine октыны merkitsee 'virittää (sadin tai pyyntiraudat)'. Tämä keskisissä uralilaisissa kielissä tavattava ansan virittämisen merkitys on varmaankin alueellinen innovaatio, jota alkuperäisempi on kielikunnan läntisellä ja itäisellä laidalla säilynyt ripustamisen merkitys.