Etymologiadata talk:imsm:peni

Merkityssuhde koiraan

Yleislähteissä tai missään muissakaan valitettavan harvoin pohditaan, mikä oli *penin ja *koiran merkityssuhde kantasuomessa. Kun edellinen kuitenkin tulee 'koiraasta' ja ainakin vastine komissa tosiaan tarkoittaa 'koiraskoiraa', hyvin luontevaa olisi että sama päti myös jossain kantasuomen vaiheessa. Mutta seuraako tästä, että tulisi myös olettaa *peni = 'narttukoira'? Vastineista ei mitään tällaista suoraan näy. Minusta löytyy kuitenkin kaksikin argumenttia, jotka voisivat tällaista tukea:

Johdos penikka. Tämä ehkä ei ole pelkkä paljas diminutiivi tyyppiä *vasa ~ vasikka, vaan voisi ilmentää assosiatiivista suhdetta kantasanaansa. Siinä missä esim. kannikka on pikemmin "kannasta tuleva" kuin koko "kanta", mansikka on "mannV(i)sta tuleva", penikka voisi periaatteessa olla myös "penistä tuleva" eli "narttukoiran kantama". Selittäisi senkin, miksi johdos on juuri tästä sanasta, ei koirasta.
Itse *j-johdos. Itämerensuomen varsinaiset *j-johdokset ovat yleensä olemassa kantasanansa rinnalla ja saavat aikaan jonkin merkityksen eriytymän, esim. lakki ← lakka. Tässä kumpikaan ei päde. Tuli mieleeni, voisiko kyseessä olla eri konstruktio. Etenkin obinugrilaisissa kielissä monenlaisten eläinten nimiä muodostetaan yhdyssanana 'nainen'-termien avulla, esim. pohjoismansin ōŋχ-tēp-nē 'pähkinähakki', oikeastaan "tervaasyövä nainen", ūrin-ēkʷa 'varis', oikeastaan "varis-akka"; itämansin såwrəp-ēkʷə 'sammakko', oikeastaan "sammakko-akka", śåpər-nē 'karhu', oikeastaan "Śåpər-suvun nainen". Konstruktio lienee jo vanha. Kun kantauralin parhaiten rekonstruoitavissa oleva 'nainen'-sanan muunnelmista on *näjə, voisi *penäj ollakin paitsi *j-johdos, myös haplologia asusta *penä-näj(ə) 'koiranaaras'.

Kummankaan näistä ei tarvitse päteä enää myöhäiskantasuomeen mennessä, mutta ainakin siinä vaiheessa, jossa *koira vielä merkitsi 'koiraskoiraa', olisi *penäj siis voinut minusta hyvin merkitä 'narttua'. --J. Pystynen (lähetä viesti) 2. syyskuuta 2026 kello 13.42 (EEST)