Etymologiadata talk:imsm:löö-

Keskikantasuomen äännekehitys

Perinteisen uralilaisen rekonstruktion mukaan tämän sanan *öö edustaa kehitystä kksm. asusta *-ewə (myös < vksm. *-exə), samoin kuin esim. tapauksessa *töö. Toisaalta toinen tunnettu mahdollinen alkuperä pitkälle *öö:lle on kksm. *-üwä (myös < vksm. *-üŋä, *-iwä, *-iŋä), esim. tapauksessa *vöö. Minusta ei ole selvää, kumpaa tässä tulisi olettaa. Ims. *öö, marin ü, unkarin ő : öv-, ja SSA:n jälkeen esitetty selkupin ćü voisivat aika lailla yhtä hyvin edustaa molempia. Viimeksimainitun esittää Aikio 2002 (alaviite 5) joka myös ehdottaa *ü:llistä rekonstruktiota (tosin eri vartalotyypillä *-üwi, jonka minusta pitäisi tuottaa pikemmin **üü, esim. *tüüni). Ainoat selvästi eroa tekevät vastineet ovat komi, jossa i̮ viittaa *ü:hyn tai ehkä *i:hin; toisaalta mansi, jossa eräs vartaloasteista i viittaa *e:hen. Sana kuuluu kuitenkin mansissa pieneen verbiryhmään, jossa esiintyy vartalonloppuisen vokaalin vaihtelu *j ~ *ɣ ~ kato ja vokaalivaihtelu *i ~ *ä. Tämä voinee edustaa myös alkuperäistä *i:tä ja ehkä jopa *ü:tä, oli sitten äännelaillisesti tai analogisesti. --J. Pystynen (lähetä viesti) 26. marraskuuta 2022 kello 20.34 (EET)